Forssa: Opisto sata

Kun Forssan kansalaisopisto täytti 50 vuotta oli vuosi 1970. (Vuonna 1963 työväenopisto nimi oli vaihdettu kansalaisopistoksi.)

Kartanonkatua 1970-luvulla. Kuva Liisi Aromaa. Lähde piipunjuurella.fi

Opiston historiapapereista löytyy kirjoituskoneellakirjoitettu nitojalla yhteenliitetty kuusisivuinen paperipino, jonka on kirjoittanut Lauri Uusi-Hakimo, toimiessaan opiston rehtorina 1959-1993. Se kertoo meille tiivistetysti opiston viisikymmenvuotisen historian:

Forssan kansalaisopisto 50-vuotias

”Maamme itsenäistymisvaiheessa (1917) koki myöskin kaksikymmentävuotias työväenopistoliike oman vapautensa koittavan. Venäjän vallan loppuaikoina oli opistojen työtä nimittäin vähintään epäilty maanalaisuudesta ja kumouksellisuudesta siitä huolimatta, että niiden ohjelmat jo silloin oli laadittu pelkästään kansansivistysperiaatteelle. Monien opistojen perustaminen lykkääntyi sen vuoksi odottamaan parempia aikoja.

Forssassakin oli opistoajatus ollut esillä työväestön keskuudessa, mutta varsinainen toimeenpaneva aloite lähti yksityisen kahviseurueen toimesta eräänä huhtikuun iltana 50 vuotta sitten. Maaliskuun 19 pnä pidettiin työväentalossa yleinen neuvottelu, johon oli kutsuttu esitelmöijäksi tri Engelberg. Hän puhui aiheesta 'Vapaan valistuksen opinlaitokset silmällä pitäen erikoisesti työväen opetusta'. Tilaisuus johti edelleen jatkotoimenpiteisiin. Valittiin toimikunta asiaa viemään eteenpäin. Siihen tulivat työväenyhdistyksen edustajina Aug. Hurme, Joose Palmén ja John Seppälä sekä yksityiset asianharrastajat K. Pylkkänen, Esko Aaltonen ja Elli Laurila. Lisäjäseneksi pyydettiin yhteiskoulun opettaja maiseteri J.G. Vuoriniemi, josta sitten tuli opiston ensimmäinen johtaja muutamaksi kuukaudeksi.

Vuoriniemi ryhtyi tarmokkaasti ajamaan asiaa. Seuraavana syksynä (1920) laitokselle laadittiin väliaikaiset säännöt ja pyydettiin rahaa Tammelan kunnanvaltuustolta ja Forssa Oy:ltä. Edellinen antoikin 8.000 mk ja yhtiö 6.000 mk ja lisäksi toimintaa varten luokkahuoneen tehtaan kansakoulusta.

Kuvan lähde piipunjuurella.fi Käsityöläiskadun ja Keskuskadun kulmassa sijaitsi

Forssan Vapaapalokunnan talon sali. Palokunta oli ostanut toimintansa lopettaneen

Käsityöläisklubin talon vuonna 1914.

Kun lokakuun 1 pnä 1920 pidettiin sisäänkirjoittautuminen palokunnan talolla, ilmoittautui heti 113 oppilasta, miehiä ja naisia suurin piirtein yhtä paljon. Innostus oli kova. Lisää oppilaita ilmottautui syksyn aikana niin että ensimmäisen lukukauden oppilasmäärä kohosi 142:een.

Ensimmäiset tunnit pidettiin marraskuun 4. pnä ja suurin osa oppilaista oli mukana kaikilla tunneilla ja piirit saattoivat sen vuoksi olla sadankin hengen ryhmiä.

Ensimmäisessä opetusohjelmassa oli suomenkieltä, kirjallisuuden historiaa, lausuntaa, esperantoa, laskentoa, historiaa, kemiaa ja laulua. Opettajina toimivat maisterit Esko Aaltonen, J. Saarinen, J.G. Vuoriniemi ja opettajat Janne Suonio, Aapo Mäkinen, K. Pylkkänen ja Elli Laurila sekä ins. J. Ignatius.

Oppilaat alkoivat toimia heti aktiivisesti myös opistolaiskuntana. Ensimmäisten opiskelijoiden joukossa olivat esimerkiksi seuraavat vieläkin opistossa tunnetut nimet: Reino Rantanan (opp. N:o 1), Kalle Jyly (ent. Gylden), kumpikin nykyisiä johtokunnan jäseniä, Aune Kilpinen, Elsa Manninen, Alma Nieminen (nyk. Kivinen), Rauha Salmi, Kosti Peltonen, Linda Lindstedt, Ebba Tallberg (nyk. Mansikkala), Eeva Autio ja Martti Laitinen.

Uusille linjoille

Ensimmäisen vuoden ohjelma oli siis varsin koulumainen, mutta jo toisena vuonna heräsi ajatus saada ohjelmaan jotakin käytännöllistä ja naisille sopivaa toimintaa. Kotitalous tuntui viehättävän, mutta mistä varat ja tilat. Onnelliset sattumat ovat usein johdatelleet hyviä yrityksiä, niin nytkin. Oy Forssan silloinen isännöitsijä prof. A. Gardberg, joka tunnettiin silloin lämpinä työväestön sivistysharrastuksen vaalijana, oli nimittäin suunnitellut jonkinlaista ilta-ammattikoulua naistyöläisilleen ja laatinut ohjelmankin sitä varten asiantuntijoille esitettäväksi. Suunnitelma tuli opiston johtokunnan tietoon ja sai aikaan toiveikkaan herätyksen. Johtokunnan asiantuntijat lähetettiin Gardbergin puheille taivuttamaan tätä opiston suunnitelmiin. Hänelle selitettiin, ettei kannattanut Forssan kokoisessa kylässä pitää kahta likipitäen samanlaista koulua, vaan voimat on keskitettävä. Opisto huolehtisi kyllä toiminnasta, jos vain professori hankkisi rahat ja tilat.

Perusteellisten harkintojen jälkeen prof. Gardberg taipui ja tuota pikaa oli talouskoulu valmis. Opettajaksi valittiin neiti Karin Wallström (kuvassa keskellä). Opetukseen oli sellainen ryntäys, että oli heti ryhdyttävä karsimaan. Valitut 48 soppakoululaista kokoontuivat sitten kaksi kertaa viikossa neljänä ryhmänä.

Kuvassa kotitalouden ryhmä. Forssan työväenopistossa kotitaloutta on ollut vuodesta 1922, ensimmäisenä koko valtakunnassa.

Liittyessään näin kiinteästi opiston työhön Oy Forssa vaati, että opistolla tuli olla myös johtajatar. Ehtoon luonnollisesti suostuttiin ja siitä alkaen op. Elli Laurila oli mukana opiston johtoportaassa, parin vuoden päästä johtajana.

Kun Forssa-yhtiöltä näin oli pikkusormi saatu, ruvettiin jo seuraavana syksynä mankumaan lisää. Kotikulttuurin alue kaipasi laajennusta opiston ohjelmassa ja tällä kertaa keskityttiin käsitöihin.

Prof. Gardberg ol isaanut hyvän käsityksen yhteistyöstä ja taipuikin nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Hän sai yhtiön myöntämään vuosivoitoistaan niin suuren lisäavun, että opistolle saatettiin hankkia tarpeellinen kästyökalusto ja palkata opettaja. Ensimmäinen käsityönopettaja oli Emmi Seppälä. Opetusohjelman painopiste siirtyi näin joidenkin mielestä liikaakin käytännön linjoille, mutta sittenkin se oli opiston hyväksi.

Kesämökki hankitaan

Jo neljännen vuoden keväällä virisi opistolaisten keskuudessa toive oman kesänviettopaikan saamisesta. Pian osoittautuikin, ettei se ajatus ollutkaan vain sen kevään tuulen tuomaa, sillä se innosti vielä samana syksynä (1924) toimintaan, joka hakee vertaansa minkä järjestön historiassa tahansa.

Perustettiin ompeluseura, tehtiin arpajaisvoittoja, juostiin jalat rakoilla pitämässä iltamia naapuripitäjiä myöten. Sillä tavalla saatiin kuin saatiinkin kokoon rahat huvilan ostoa varten.

Sopiva huvila löytyi Pyhäjärven rannalta ja se ostettiin apteekkari Hjeltiltä huhtikuussa 1925. Seuraavina vuosina sitä kunnostettiin ja laajennettiin. Vuonna 1928 ostettiin myös sen 1,2 ha:n suurinen maapalsta omaksi. Kesämökki annettiin opiston johtokunnan haltuun. Kesämökin hankinnan yhteydessä on erityisesti tuotava esiin silloisen toverikunnan puheenjohtajan nimi, Kosti Peltonen.

Ohimenevästi pilvistä

Kun kesämökki parhaillaan loi uutta sisältöä opiston toimintaan, tuli Forssa Oy:ltä ikävä sanoma käsityö- ja kotitalouspiirien toiminnan lopettamisesta. Uusi isännöitsijä ilmoitti, ettei yhtiö voinut enää pitää yllä mainittua toimintaa. Johtokunta yritti pelastaa piirit kaikkia mahdollisia keinoja käyttäen, palkkoja ja maksuja myöten. On selvää, että toiminta kärsi siitä.

Tilanne selkiintyi, kun v. 1927 tuli voimaan ensimmäinen työväenopistolaki, joka takasi 50% valtionapua opiston todellisista menoista. Opisto joutui siinä vaiheessa muutenkin mukautumaan lain vaatimuksiin: juridiseksi omistajaksi oli perustettava kannatusyhdistys, opistolle oli vahvistettava ohjesääntö väliaikaisten sääntöjen tilalle, joiden mukaan oli toimittu tähän asti.

Toiminta vakiintuu

1930-luku on opiston historiassa vakiintumisen ja selkiintymisen aikaa. Pääkannattaja oli edelleen Forssa-yhtiö, vaikka se olikin sanoutunut irti käsityö- ja talousopetuksen ylläpitämisestä.

Oppilasmäärä vaihteli kolmen ja neljänsadan välillä. Toiminnan pääpaino oli edelleen käytännön aineissa, ja se pohja on pysynyt pitävänä tähän päivään asti. Ehkä siksi miesten suhteellinen lukumäärä pysyi verrattain alhaisena, muulloinkin kuin sotavuosina, jolloin miesten lukumäärä monena lukukautena jäi alle kahdenkymmenenkin.

Käytämmön linjat osoittautuivat pulavuosina tarpeellisiksi. Taitoja ja kikkoja tarvittiin, kun luotiin vanhasta vaatteesta uutta ja melkein tyhjästä poikkeusjan suuhunpantavaa. Sota-aikana toimi opiston sivuosasto myös Jokioisilla, missä sen johtajana oli opiston tämänhetkinen kirjanpidon opettaja opetusneuvos Olov Larkka.

Toverikunnalle vahvistettiin säännöt v. 1933 ja kesämökki Pyhäjärven rannalla oli tärkeä toiminnan keskus. Sinä aikana opiston näkyväksi henkilöksi tuli Pauli Virtanen, ensin toverikuntaan ja sen puheenjohtajaksi, sitten opiston johtokuntaan varauheenjohtakasi ja taloudenhoitajaksi jne. Hänen panoksensa opiston toiminnassa ja erityisesti kesäkiinteistön hoidossa on ollut korvaamaton. 1930-luvun tunnetuista opistolaisista olisi mainittava monia muitakin vielä mukana olevia opiston ystäviä, mutta koska ulkopuolisen on vaikea nähdä selvästi erottuvaa ryhmää, on viisanta kai olla nimeämättä ketään. Kuitenkin heidän joukostaan voi erottaa Lea Mäkelän jo senkin vuoksi, että hänestä tuli opiston johtokunnan jäsen kymmeniksi vuosiksi.

Sodan jälkeen paukkuivat kangaspuut entistä kiivaammin käsityösalissa. Muutkin piirit täyttyivät uuden innostuksen voimasta. Kuusi vuotta sodan päättymisen jälkeen tuli ensimmäinen johtajan vaihdos pitkästä aikaa. Rouva Laurilan terveys alkoi osoittaa horjuvuuden merkkejä ja lyhyiden virkavapauksien jälkeen hän luopui kokonaan johtajan tehtävistä. Mutta vuosia sen jälkeen 'Mamman' luomien perinteiden kunnioitus on ollut vallitseva henki työtä suunniteltaessa ja johdettaessa.

1950-luvulla opiston johtajina toimivat Sakari Linkola, Pentti Helle, Matti Luoma, Yrjö Helenius ja Lauri Uusi-Hakimo, joka on edelleen opiston rehtorina.

Uudistusten 1960-luku

Ratkaisevan parannuksen opistotyöhön toi uusi laki kansalais- ja työväenopistojen valtionavusta v. 1963. Sen mukaan valtionapu nostettiin 70%:iin ja muitakin uudistuksia työskentelyehtoihin hyväksyttiin. Pakollisen ohjesäännön uudistamisen yhteydessä Forssan työväenopisto muutettiin Forssan kansalaisopistoksi, monien muiden esimerkin tavoin. Uusi neutraalimmaksi katsottu nimitys oli otettu laissa ensisijaiseksi. Samaan aikaan oppilasmäärä alkoi selvästi lisääntyä. Kun oppilaita 1960-luvun alkuvuosina oli n. 550, on se kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Vuonna 1969 opisto sai siirtyä vanhasta puurakennuksesta Kartanonkadulta Lounais-Hämeen Kauppaoppilaitoksen viihtyisiin suojiin ja sekin muutos toi varmasti lisää oppilaita. Tällä hetkellä oppiaineita on kolmattakymmentä ja opintoryhmiä lähes 50. Käsityöpiirit toimivat edelleen vanhoissa paikoissa.

Opisto siirtyy kaupungille

Oppilasaineksen muuttuminen alkuperäisestä tehdastyöväestöstä heterogeeniseksi on vahvistanut sitä ajatusta, että 50-vuotiasta tehdasyhtiön suojattikoulua on ruvettu yleisesti pitämään julkisena palvelulaitoksena. Koska toiminnan laajentuminen kannatusyhdistyksen puitteissa tuntui epävarmalta, alkoi opiston johtokunta jo vuosia sitten suunnitella opiston siirtämistä kaupungin omistukseen. Forssan kaupunki tunteekin monien valtuutettujensa kautta opiston kuuluvan kiiteästi kaupungin historialliseen kuvaan ja kaupungin moderni johto on alun alkaen ymmärtänyt, että kansalaisopistotoiminta kuuluu tarpeellisena nykyaikaisen kaupungin palvelumuotoihin. Oman tehtävänsä kaupungin palvelujen joukossa opisto toivookin pystyvänsä täyttämään entistä paremmin.

Tällä hetkellä on vireillä myöskin opistotoiminnan laajentaminen Tammelaan. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, opintopiirit saadaan käyntiin Tammelan kunnassa jo ensi syksynä. Forssan kansalaisopistolla on perinteitä, jotka vetävät sitä vanhaan emäpitäjään. Paljon puhuttu opiston kesähuvila on Tammelan kirkolla. Tammelan kunta on ollut ensimmäiseksi tukemassa opiston alkuun lähtöä Forssassa. Tammelasta opisto on myöskin saanut vuosien mittaan uskollisia opiskelijoita. Kun lisäksi kaikessa nykyaikaisessa kulttuurityössä pyritään siirtymään paikallisesta alueelliseen toimintaan, sopii toiminta-alueen laajentuminen hyvin ajan kuvaan.

Opiston johto

Opiston ensimmäisen johtokunnan muodostivat Tammelan kunnan edustajina op. T. Hirsjärvi ja joht. J. Rintala; Oy Forssan edustajina ins. J. Ignatius (puheenjohtajana v:een 1928) ja kehruumestari K. Aaltonen; oppilaiden edustajina Mikko Salmi ja John Seppälä. Sen jälkeen johtokunnan puheenjohtajina ovat toimineet isännöitsijät prof. Axel Cardberg 1928-1950, dipl.ins. Arvi Jäättelä 1951-1962 ja dipl.ins. Pentti Vaarna v:sta 1963 lähtien.

Nykyiseen johtokuntaan kuuluvat hänen lisäkseen Pauli Virtanen, varapuheenjohtajana ja taloudenhoitajana (kuulunut johtokuntaan v:sta 1936), Reino Rantanen (v:sta 1928 lähtien), Kalle Jyly (v:sta 1933 lähtien, Eila Soini, Veikko Mikkola ja opiston rehtori sekä opistolaiskunnan puhevaltaisina edustajina Impi Varjonen ja Tuija Sulonen. Muita johtokunnan pitkäaikaisia jäseniä ovat olleet Lea Mäkelä ja Viljo Wallenius, kumpikin yli 20 vuotta. Edellä mainittujen puheenjohtajien lisäksi toimi 1950-luvun alussa jonkin aikaa johtokunnan puheenjohtajana myös koulutuspäällikkö Matti Luoma.

Opiston johtajina ovat olleet seuraavat henkilöt:

Maist. J.G. Vuoriniemi, 1920 syysl.: opettajat Aapo Mäkinen 1921-1923, Ville Hynynen 1923-1924, Elli Laurila 1925-1951. (Hänen aikanaan viransijaisuuksia hoitivat maisterit Hj. Salomaa 1936-1937 ja Jouko Jaakko Laurila 1937-1938; maist. Sakari Linkola 1951-1952, maist. Pentti Helle 1953-1955, maist. Matti Luoma 1955-1956, maist. Yrjö Helenius 1956-1959 ja maist. Lauri Uusi-Hakimo v:sta 1959 alkaen.

Vakinaisina opettajina Kaisu Wallström, Liisa Melander, Vieno-Kaisa Lahdensuo, Eeva Toivonen, Saimi Sulkava, Helga Salonen ja Aino Rauvola kotitaloudessa; Emmi Seppälä, Elli Rosi (34 v.), Oili Järveläinen v:sta 1962 alkaen naisten käsitöissä.

Opiston taloudenhoitajina ovat tulleet tunnetuiksi Aarne Jäntti 1928-1934, Teofilus Kaivos 1934-1939 ja Pauli Virtanen v,sta 1940 alkaen.

Opiston vahtimestareina ovat olleet Laina Pakkanen v:een 1933, Uuno Honka 1933-1937, Maire Stark 1937-1960, Irja Viljanen 1961-1966, Kerttu Vanhtera 1966-1970 ja tällä hetkellä Impi Varjonen.

Tuntiopettajina ovat toimineet sadat henkilöt Forssasta ja sen ulkopuolelta.

Muut Opisto sata -blogikirjoitussarjan tekstit:

koonnut Tanja Härmä

Kohti sataa vuotta:
https://opistosata.blogspot.com/2019/07/kokeilu.html

Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:

https://opistosata.blogspot.com/2019/08/tyovaenopiston-mokin-vieraita.html

Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/sivistysyhteiskunnan-ja-hyvinvoinnin.html

Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/matka-aino-kilven-kanssa-tyovaenopiston.html

Aira Rauhala ja Lea Mäkelä -Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten:

https://opistosata.blogspot.com/2019/09/silloin-opiskelimme-oppiaksemme-elamaa.html