maanantai 26. elokuuta 2019

Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle


Opiston mökki on ihmeellinen paikka. Olimme siellä juhannuksen jälkeisellä viikolla Wahren-opiston järjestämällä kurssilla. Ja siellä Aino otti minua kädestä kiinni ja johdatti opiston saunan nurkalta eteenpäin. En vielä silloin tiennyt hänen nimeään, saati edes olemassaolostaan. Nyt tiedän, että hän kävi paljon omalla mökillä ollessaan opiston saunassa.

Tämän ensimmäisen kohtaamisen kautta vietin seuraavan viikon tiiviisti Ainon seurassa, eikä hän ole hellittänyt otettaan tämän jälkeenkään. Tähän kirjoitukseen olen koonnut ne Ainoon liittyvät tiedot, jotka sivuavat Forssan työväenopistoa, kertoen oman aikansa tarinaa.

Veneellä opiston mökille 1920-luvulla. Kuva Elli Laurilan kokoelmasta.


Kun kuljimme Ainon kanssa opiston saunalta eteenpäin, viereisellä tontilla on entisen opiston kesäpaikan isännän, opiston taloudenhoitajana 1941-1971 toimineen Pauli Virtasen mökki. Hänen tyttärensä opistolaiskunnan puheenjohtajanakin toiminut Maija Sulanto kertookin ensimmäisenä, että olen törmännyt Aino Kilpeen ja että Rauhalan Aira, opistolaiskunnan aktiivi, tietää Ainosta lisää. 

 Ensimmäisen kerran Aira näki Ainon vuonna 1952 opiston saunan lauteilla. Tuomiston Pirkko oli pyytänyt lähettämään Aino-tädille terveisiä. Pirkko oli kouluaikanaan asunut Kilvillä 'Amerikassa' (puutaloasuinalue Forssan keskustassa). Saunan lauteilla Aira kysyy: Onko hän Kilven täti? Ja niin Aira tutustuu Ainoon. (Aino oli tuolloin 64-vuotias.) Aino kävi opiston saunalla kun oli mökillään. Oli hyvä ystävä opiston vahtimestarin Maire Starkin kanssa, joka asui kesät opiston mökillä. (Stark toimi vahtimestarina 1937-1961.)

 Kun näen Airan, hän kertoo myös että Aino oli näyttelijätär ja samana päivänä kun oli Ainon 80-vuotisjuhlat Kerholassa, mentiin myös Loimaalle työväenopiston kevätpäättäjäisiin. Myöhemmin täksi vuodeksi selviää 1968.

 Näyttelijätär-sanan kautta päästään Hannu Lahtosen kirjaan Forssalaista teatteria vuodesta 1880 (1972). Ajatus forssalaisen teatteritoiminnan historiikin laatimisesta heräsi syksyllä 1968 kulttuuripäivien yhteydessä pidetyssä muistojen illassa, jossa paikalla olivat näyttelijäveteraanit Aino Kilpi ja Onni Melttu ja he muistelivat Forssan työväenteatterin voimavuosia.

 Kirjassa kerrotaan, että Forssan työväenopiston oli aika jatkaa forssalaista näyttämötoimintaa. Tulisieluinen Elli Laurila oli se henkilö, jonka ympärille näyttämöharrastus kietoutui kolmenkymmenen vuoden ajan. Aikaisemmin Laurila oli ohjannut 5-osaisen kuvaelmasarjan Vänrikki Stoolin tarinoista 1921 Forssan Lotta Svärd-yhdistykselle ja näytellyt itse Lotta Svärdin roolin. 

 Opistossa näytelmäharrastus pääsi vauhtiin 1925, jolloin toiminnan kasvuun vaikutti Työväen teatterin toiminnan lakkaaminen, jolloin osa näyttelijöistä siirtyi työväenopiston piiriin. Yksi heistä oli Aino Kilpi. Forssan työväenopisto antoi aikanaan voimakkaan teatteripanoksen. (Ja neljäkymmentä vuotta sitten 1979 forssalaisia teatterianharrastajia pohditutti teatteritoiminnan irrottaminen kansalaisopistosta ja haettiin ratkaisuja tila-, kalusto-, hallinta- ja ohjaajakysymyksiin. -> Forssan teatteri perustettiin 1980.)

Palataan vuoteen 1936:


1936 Laurila ohjasi Niskavuoren naiset. Aino Kilpi kuvissa vasemmalla Niskavuoren vanhana emäntänä. (Kuvat voi klikata isommiksi.)

 Arkistosta löytyneitä Forssan Työväenopiston näytelmäjulisteita:


1937 Laurila ohjasi Mika Waltarin näytelmän Kuriton sukupolvi, joka osoittautui suureksi menestykseksi ja jossa Aino näytteli professorin Varavaaran vaimoa. 


Samana vuonna 1936 Laurila ohjasi vielä näytelmän Justiina, jossa Aino oli myös mukana. 


 Forssan Työväenopiston toveritoimikunnan pöytäkirjamerkintä 21.10.1937 kertoo, että: "Luettiin ja hyväksyttiin tilitys näytelmäillasta 16.10.37, jolloin esitettiin Juhani Tervapään kirjoittama näytelmä Justiina. Puhdasta voittoa tuli Smk 1813:-." Päätettiin myös esittää Justiina toisintona Forssan Työväentalolla 6.11. "R. Rantanen lupautui ottamaan vastaan taasen lippujen ennakkomyynnin ja ovella ovat Lea Mäkelä ja Maire Stark." Justiina päätettiin esittää myös Karkkilassa, jos saadaan huone. Seuraava pöytäkirja 9.11.1937 kertoo, että huonetta Karkkilasta ei saatu, sen sijaan tiedustellaan huonetta Jokioisilta. 


Nukkekoti esitettiin vuosiluvusta päätellen 1938:


Jossakin kohdassa esitettiin myös Niskavuoren leipä, jossa Ainolla vanhan emännän rooli:


Forssan 100-vuotisjuhlan yhteydessä 1947 työväenopiston näyttelijät esittivät Minna Canthin näytelmän Anna-Liisa. ”Mieliinpainuvia ja yleisön suosion saavuttaneita osasuorituksia oli rouva Kilven Kortesuon emäntä ja Hilja Hyypän Husso.”
Työväenopiston näyttämötyön piiriä. Aino kuvassa toinen oikealla, istumassa. Kuva opistolaiskunnan arkistosta.
Kilpi oli mukana myös toverikunnan toiminnassa:

 Forssan työväenopiston toverikunnan ja toveritoimikunnan vuosikertomuksessa vuodelta 1936 kerrotaan, että Aino Kilpi on kuulunut viime lukuvuoden aikana toveritoimikuntaan. Myös vuosien 1937-1938 ja 1939 vuosikertomus kertoo saman ja lisäksi Aino on kuulunut tällöin myös näyttämötoimikuntaan.
Toveritoimikunta 1936-1937. Aino istumassa vasemmalla, hänen vieressään Elli Laurila. Kuva opistolaiskunnan arkistosta. 
Toveriyhdistyksen pöytäkirjassa vuodesta 1923 eteenpäin, Aino Kilven nimi esiintyy ensimmäisen kerran 8.9.1935, jolloin Aino on ehdolla toveritoimikuntaan ja saa 58 ääntä, joka on kolmanneksi eniten ja tulee valituksi. -Siihen aikaan toveritoimikuntaan oli paljon halukkaita ja siis äänestettiin. Toisin on nyt.

22.4.1936 kokouksen pöytäkirjan tarkistaja on Aino Kilpi:

13.9.1936 Toveritoimikunnan vaaleissa Aino on ehdolla ja saa 34 ääntä ja tulee valituksi. Aino valittiin Toveritoimikuntaan myös 12.9.1937, sekä 18.9.1938 ja 30.9.1939. Kokouksessa 5.10.1940 Aino on ehdolla, mutta ei tule valituksi. Tämän jälkeen Ainon nimeä ei ole mukana ehdokkaissa. 

Toveritoimikunnan pöytäkirjassa kerrotaan, että 8.4.1938 kokouksessa opiston päättäjäisissä, jotka entiseen tapaan pidetään äitienpäivänä, Yrjö Virtanen ja Aino Kilpi esittävät kaksinlausuntaa. 
Rva Kilpi valittiin myös kesämökkitoimikuntaan 9.5.1938 kokouksessa. Kesämökkitoimikunnan pohdittavana oli järjestetäänkö kesämökin ruokailu entiseen tapaan vai perustetaanko kiinteä emännän virka. Toimikunta pohtisi tätä yksityiskohdittain. (Vuonna 1940 yhteistä taloutta ei katsottu voitavan järjestää, koska useat elintarpeet jo ovat kortilla.)

20.9.1938 näytelmätoimikuntaan valittiin Aino Kilpi. 
Saman päivän pöytäkirjassa kerrotaan, että erittäin vilkkaan keskustelun aiheutti kysymys siitä, otetaanko syyskauden ohjelmaan mitään huomattavaa näytelmää. Ilmeni seuraavia näkökohtia: Jos näytelmäilta järjestetään, tulee  opistotyö siitä kärsimään, sillä johtajan pitää olla mukana harjoituksissa, ja näin ollen poissa opetustunneilta. Jos taas saataisiin joku pysyvä henkilö ohjaamaan näytelmää, kärsisi näyttelijöiden omat opiskelut jokatapauksessa. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että toveritoimikunta jäisi hyvin heikoksi ilman näytelmäharrastusta ja se tekisi loven säästövarojen hankinnassa. "Sitäpaitsi on paikkakuntamme teatterissa käyvä väki jo tottunut odottamaan opiston järjestämiä tilaisuuksia, jotka näin ollen antavat yleisölle selventävän kuvan  johtajan ja opistolaisten kehitystasosta." Näyttämötoimikunnan huoleksi annettiin pohtia otetaanko näytelmää.
Seuraavassa kokouksessa 29.9.1938 puheenvuoroissa esitettiin seuraavaa, että ohjelmaan ei oteta näytelmien valmistamista siinä laajuudessa kuin edellisinä vuosina, etteivät opistotyön säännöllisyys ja opistolaisten opiskelumahdollisuudet joutuisi kärsimään. Toveritoimikunta ei kuitenkaan tehnyt asiasta mitään kiinteää päätöstä. Toverikunnan ja näyttelijöiden saavuttava maine opiston ulkopuolella pidettiin vaalimisen arvoisena.

Lahden Työväenopiston vierailulla 5.-6.11.1938 Aino Kilpi esitti aamiaisella lausuntaa. Sitä ennen vieraille kerrottiin opiston toiminnasta, paikkakunnan historiasta ja sen merkityksestä. 
Rouva Kilpi on esittänyt  lausuntaa opistolaishäissä, joissa 5.12.1938 opiston käsityösali koristeltiin hääkuntoon, kun Maire Vieno ja Yrjö Virtanen häätilaisuuttaan siellä viettivät. 

3.10.1939 Toveritoimikunnan kokouksessa Aino Kilpi valittiin näyttämötoimikuntaan ja ravintolatoimikuntaan.

Toveri-illoissa, kuusijuhlissa jne jne oli yhtenä ohjelmanumerona näytelmä. Oletettavasti Aino Kilpi oli mukana useissa näistä.

Seuraava maininta Aino Kilvestä löytyy Forssan Työväenopiston Toveritoimikunnan pöytäkirjasta 4.4.1948:
"Rouva Kilven täyttäessä 60-vuotta kävivät rva Laurila, Kerttu Karhu ja Yrjö Virtanen onnittelemassa Häntä vieden opistolaisilta lahjana kukkia ja kirjan "Sammatin sisarukset".
Forssan Työväenopiston Toverikunnan tilikirjasta löytyy merkintä 3.4.1948:
-Tulppaaneja rva Kilvelle 180-
ja 6.4. Lahja rva Kilvelle 60v. päivänä kirja "Sammatin sisarukset" 460- 


Aira Rauhala kertoo myös, että Aino kävi opistossa Lauri Uusi-Hakimon sielutiede/ihmistuntemus-piirissä, joka kokoontui Kartanonkadun teorialuokassa, se luokka, missä oli ennen tehtaan sairaala.

Kuvassa Aino kolmantena vasemmalta. Lauri Mäkilä seisomassa ja hänen oikealla puolellaan Impi Varjonen. Kuva opistolaiskunnan kuvakokoelmasta.


Aino Kilpi oli aina pirteä persoonallisuus, joka kuului forssalaiseen teatterimaailmaan ja katukuvaan. Hän kävi aina katsomassa kaikki Forssan näytelmät ja halusi näytelmän loputtua tavata näyttelijät.

Aino vietti loppuelämänsä Forssan vanhainkodissa. Hänet muistetaan lempeänä ja hymyilevänä runonlausujana. Ainolla oli usein päällään kirkkaanpunainen aamutakki ja hänellä oli hiukset palmikoituna. Hän muisti runoja ulkoa huomattavat määrät.
Aino eli 92-vuotiaaksi ja hänelle pidettiin kauniit ja arvokkaat hautajaiset. Myös opistolaiskunnan edustajat olivat paikalla.



Kokopitkä tutkimuspäiväkirja Ainosta löytyy: 
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/07/tormasin-aino-kilpeen.html
Tähän lyhentämättömään versioon liittyvät myös Väinö Kilpi, Sirkka ja Kasper Lindholm ja autoliike Autotalo.


Lähteet:
Forssan työväenopiston leikekirjat. 
Forssan kansalaisopiston opistolaiskunta ry:n leikekirjat. 
Lahtonen, H. (1972). Forssalaista teatteri vuodesta 1880. Forssa: Forssan Kirjapaino Oy.
Forssan Työväenopiston toveritoimikunnan pöytäkirja 1937-1953
sekä tilikirja ja Toveritoimikunnan vuosikertomukset
Forssan lehti 10.11.1979 ja 16.12.1979

Kirjoituksen kokosi Tanja Härmä.
Jos tiedät Ainosta lisää tai henkilön joka tietäisi, ota yhteyttä: tanjamantaharma@gmail.com


Forssa: Opisto sata -blogikirjoitussarja:

Kohti sataa vuotta:
https://opistosata.blogspot.com/2019/07/kokeilu.html 

Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:

Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö. Miten sivistys nähtiin sata vuotta sitten?

Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten -Aira Rauhala ja Lea Mäkelä

Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana:

Käsityö -tuo uusi ja outo oppiaine:

Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980:

Kankuriopiston 1990-luku

Mennään tuonne opistolle, ei tämmöisenä lauantaina muutakaan keksi. Pentti Vahteran teksti:

Tehtaankoulu ennen ja nyt

Forssan työväenopiston kuusijuhla 1959

Että ihminen ihmisen löytää -Toveritoiminta opistoissa

Työväenopiston Hammerfestin matka 1956 -Eila Alénin albumista:

klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , ,

maanantai 19. elokuuta 2019

Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö


Samaan aikaan kun Forssassa keväällä 1920 perustettiin työväenopistoa, Forssan lehdessä oli kirjoitussarja vapaasta valistustyöstä.

Pulpetteja Tehtaankoulussa pidetystä näyttelystä 1978.
Kuvan lähde: https://bit.ly/2Mqoxiq







Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa 18.2.1920 pohditaan sivistyskysymystä ja ollaan huolissaan kaikkien kansanluokkien sivistymättömyydestä, mutta eritoten huomio kiinnitetään siihen, kun työväki nyt uutena säätynä kohoaa ylemmäksi ja on mukana yhteiskunnan ja valtion tehtävissä ja vaikuttaa elämän kehittämisessä. Sen kansanluokan pitää silloin omata tietoa ja taitoa ja esimerkiksi eduskuntatyössä tarvitaan monenlaisten elämäntaitojen perinpohjaista tuntemusta. Vaaraksi katsottiin kaltoin kasvaneet väestöpiirit, jotka ovat kiitollista maaperää kaikenlaiselle kiihotukselle ja kuohunnalle. 

Parhainta pääomaa on sivistys, sillä raha ja rikkaus voivat kohtaloiden vaiheissa haihtua. Sivistys on myös korkeimman elämän edellytys ja se opettaa meitä järjestämään asiamme niin, että voimme viihtyä ja menestyä.

Sivistys: ”Se avaa silmämme näkemään luonnon, maailman ja kaikkeuden kauneutta. Se tarjoaa mielellemme virvoitusta ja hengellemme ravintoa. Ilman sitä eläisimme pimennossa, missä tulisimme surkastuneiksi. Sivistys liittää meidät siihen, mitä suurinta ja ylevintä on ihmisrinnoissa liikkunut. Se nostaa silloin, kun olemme elämässä erehtyneet. Se antaa meille voimaa pyrkiä eteenpäin totuuden päämääriä kohden. Ihmiskunnan suuret nerot, luojat ja rakentajat eivät ole suorittaneet työtään vain harvojen hyväksi. Kaikille täytyy elämän suuren ruokapöydän olla avoinna. On otettava huomioon, että työmiehen työllä on osuutensa yleisen sivistyksen kohottamisessa, siksi sen hedelmiäkin on hänelle tarjottava tinkimättä ja hyvällä mielellä. On järjestettävä opetustoiminta niin, että työnsä ohella työmieskin voi opiskella.”
Työväenopiston komiteamietintö (1948) muistuttaa, että opiskelija-aineksen työ on laadultaan pääasiassa fyysistä työtä, joka on omiaan totuttamaan sen sielunelämää suuressa määrin havainnoillisiin muotoihin.

Forssan puhelinaseman rakennustyömaalla Sepänhaassa 18.4.1939.
Kuvan lähde: https://bit.ly/2KHVpBb


Kirjoittaja pohtii myös ylempää kansanluokkaa, että he, jos heidänkin valistuneisuutensa oli suurempi, sivistyneisyydellään voisivat lieventää ristiriitaa heidän ja alempien kerrosten välillä ja työväki näin antaisi arvon oikealle kohtelulle ja henkiselle ylevyydelle. Niiden joiden pitäisi opettaa toisia, heidän joukossaan kuitenkin karsastellaan, kadehditaan, riidellään ja vihataan, käydään omanedun taisteluja. Sisäinen tyhjyys ja onttous verhotaan koruilla ja rihkamilla. Ylemmät pelkäävät jollakin tavalla pilaantuvansa, jos syvien rivien henkilöiden kanssa joudutaan avoimeen kosketukseen.
Tätä kautta luokkarajat ovat erittäin selvät, eikä osata antaa arvoa toiselle.

Tämä koskee yhtä hyvin tämän päivän yhteiskuntaa, jossa esimerkiksi erilaisissa sosioekonomisissa asemissa olevat, varsinkin paremmassa taloudellisessa asemassa olevat eivät aina kykene tiedostamaan heikommassa asemassa olevien elämäntilannetta ja sen vaikutusta sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Onneksi materian arvostus, omistamisen kulttuuri ovat laskemassa ja 'sivistys' ja oman elämän mielekkääksi kokeminen valtaavat alaa. Kansalaisopistojen liiton vuonna 2018 julkaiseman tutkimuksen mukaan suurin osa kansalaisopiston aikuisopiskelijoista on muuhun väestöön verrattuna hieman koulutetumpaa ja paremmassa sosioekonomisessa asemassa. (Tämä saattaa ehkä johtua kurssien ja materiaalien hinnoista?) 

Kotitalouskurssi Tehtaankoululla. Kuvausaika 1945-1959. Aallon valokuvaamo.
Kuvan lähde: https://bit.ly/30gPAQq


1920 kirjoituksessa mainitaan, että yhteiskunnallinen tietoisuus on varsin vähäistä ja yhteiskunnallisia asioita ei harrasteta, koska niitä pidetään kuivina ja ikävinä. ”On paljon ihmisiä, jotka eivät osaa hoitaa sitä pientä yhteiskuntaa, jonka nimi on koti.” Kodeissa kasvaa nuorisoa, joka aikanaan ottavat ohjat ja jos kodit ovat huonoja, on valtiokin huono. Yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisuihin tarvitaan valistunutta tahtoa. Vain sivistyen tullaan sivistysvaltioksi ja pitää puolemme olemassaolon taistelussa.


Osa II

Toisessa vapaan valistustyön osassa nostetaan esiin se, että koulussa tapahtuva opetus ei yksinään riitä, se kulkee aina jonkunverran jäljessä. ”Koulu ohjaa meitä määrätyn matkan ja jättää meidät.” Kouluja käydään varhaisessa vaiheessa, jolloin kaikkea ei pysty vielä omaksumaan. Vasta elävä elämä ja kokemukset auttavat saamaan irti sitä, mitä kirjat sisältävät. On myös ihmisiä, joiden koulunkäynti on jäänyt vaillinaiseksi ja he tarvitsevat mahdollisuutta myöhäisempään opiskeluun.

Työväenopistokomitean mietintö vuodelta 1948 kertoo opistojen vapaaehtoisesta luonteesta, että opistojen on jo yhteiskunnallisesta luonteestaan ja valinnanmahdollisuuksistaan johtuen pakko pysyä kiinteässä kosketuksessa elävään elämään ja ne mukautuvat elävän elämän alati muuttuviin vaatimuksiin ja yksilön kulloisiinkin tarpeisiin sekä olla kosketuksissa opiskelijoiden elämänpiiriin. Opistot saattavat helposti muuttua 'tarveopistoiksi', jollei yhteiskunnan asettamia vaatimuksia otettaisi huomioon. Komitea asetti tärkeimmäksi tavoitteeksi yhteiskunnallisen kasvatuksen, joka perustuu yhteiskunnallistaloudellisten aineiden opiskeluun.

Nykyisin yksi kansalaisopiston toiminnan pääperiaatteista on opetuksen tuominen lähelle ihmistä ja opistojen kuuluu lakisääteisesti vastata paikallisiin sivistystarpeisiin. Vapaan sivistystyön lain mukaan kansalaisopiston tavoitteena on edistää monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. (kansalaisopistot.fi)

Uusi-Hakimon historiikki kertoo, että vuonna 1924 esitettiin Forssan työväenopistolle toivomus oppikoulun ottamisesta ohjelmaan, mutta se koettiin silloin liian vaativaksi vapaa-aikana. Tieto sen suorittamisesta ja edusta etsiä töitä ja saada parempaa palkkaa oli lähipiirissä todistettua. Myöhemmin moni totesi, että olisi voinut käyttää aikansa opiskeluun niin elämä olisi ehkä ollut helpompaa. Ensimmäinen keskikoulukurssi otettiin opiston ohjelmaan 1957-58, keskikoulutodistus saatiin vuonna 1962. Pitkäjänteinen opiskelu oli vaativaa.
Työväenopistokomitean mietintö (1948) katsoo, että keskikoulun tutkinnon opiskelu saattaa aiheuttaa sen, että pienen opistot menettävät oman erityisen luonteensa ja muuttuvat oppikoulumaisiksi.
Forssan lehti 2.6.1966.










                                                                                              Valistustyökirjoituksessa painopiste siirretään ihmiselle itselleen, opiskelijasta täytyy tulla itsekseen opiskelija, joka oman tarpeensa mukaisesti ammentaa tietolähteistä. Tärkeä osuus nähdään myös tunteelle:

”Vielä on muistettava, että ihmisellä ei ole ainoastaan järki, vaan myöskin tunne ja että hän tarvitsee kehitystä ja ja ravintoa tunteelleenkin. Kurjimmillakin voi olla omat korkeimmat kaipuunsa. Jos tälle kaipuulle ei ole tarjota kunnollista ja kohottovaa, tyydytään huonoon, mennään elämässä nurin, sensijaan että olisi voitu nousta. Tarvitaan siis tunteen jalostamiseksi kunnollisia virkistystilaisuuksia ja taidekasvatusta.”

Ihmistä ei nähty pelkästään vastaanottavana oliona vaan että ihminen haluaan puolestaan myös antaa ja toimia. Tämä toiminta tarjoaa hänelle harjoitusta ja edelleen kehitystä ja hän on sitä kautta hyödyksi ympäristölleen.

Miten nämä sivistystarpeet tyydytetään. Siihen annetaan vastaukseksi:
-Yleiset iltamatilaisuudet, jotka sopivat herätystyöhön, joissa liikkuu pohjimmaistakin väkeä. Ääretön merkitys on myös sanomalehdistöllä.
-Herätyksestä siirrytäään opetukseen ja paikataan puuttuvat välttämättömät alkeistiedot, koulumainen opetus, sitten luennot, jos käytettävissä kunnolliset havaintovälineet. Kertauskurssit.

Tässä välissä kerrotaan, että sielutieteen tutkijat selittävät, että opiskelijan tajuisistakin luennoista puolen tunnin kuluttua unohdetaan puolet, kahdeksan tunnin kuluttua kaksi kolmasosaa ja kuukauden päästä neljä viidesosaa. Mutta nollaan ei mennä koskaan. Ja jos luennot menevät 'yli päiden', eivätkä ole kuulijoiden tasalla, on vaikutus pienempi.

-Itseopiskelu suunnitelmanmukaisesti suoritettuna. Tarvitaan selvä päämäärä, johon pyritään, sillä opiskelija kaipaa lopputulosta ja rajaa työlleen, niin kuin kaikki työntekijät. Tarvitaan myös kirjoja, kirjasto.
-Siellä missä työ on vakaisinta tarvitaan kipeimmin virkistystä ja taidetta. Pantava toimeen jalostavia juhlia ja puhtaita huveja lausuntoineen, lauluineen, soittoineen ja näytelmineen. Myös urheiluelämä ja luontoretkeily tuo virkistystä ja syntyy toimintaa.

Näin hahmottuu vapaa valistustyö koulun ohella omaksi erikoisalakseen ja suuren yleisön käytettäväksi ikään, säätyyn, varallisuuteen tai puolueeseen katsomatta. ”Se liikkuu keskellä päivänasioita, joten sillä on mahdollisuus vaikuttaa elettävään elämään.” Näitä inhimillisen sivistyksen muotoja oli vuonna 1920 muodostunut jo neljättäkymmentä vapaan valistuksen opistoa.

Chiewitzin suunnittelema Tehtaankoulu alkuperäisellä paikallaan.
Kuvausaika 1978.
Kuvan lähde: https://bit.ly/2KXpuvk

Osa III Opistot

Vapaita opistot ovat siksi, että opetusohjelmaan voidaan valita aineita paikallisolojen ja opettajatarjonnan mukaan, kunhan vain harrastetaan kansamme henkistä, terveydellistä ja aineellista kehitystä ja pysytään puolueriitojen ulkopuolella. Vapaita opistot ovat myös siksi, että opiskelija saa vapaasti valita mitä aineita opiskelee ja tutkinnon suorittaminen on myös vapaaehtoista.

Opistot levittävät siveellistä ja tiedollista sivistystä antaen säännöllistä opetusta ja itseopiskelua. Opetus liikkuu koulumaisen tuntiopetuksen ja luentojen välimaastossa, jossa opettaja esittää kerrallaan osan ja sitten keskustellaan opiskelijoiden kanssa ja näin jatketaan kunnes oppimäärä on suoritettu. Luennoilla kirkastetaan tietoja, joita tuntiopetuksessa on annettu, ja niihin voi osallistua myös muutkin kuin kerhoissa opiskelevat.
Opistot järjestävät myös erikoisia keskusteluiltoja joissa käsitellään kysymyksiä elämän eri aloilta.

Opistot huolehtivat myös virkistyksestä ja taidekasvatuksesta ja antavat opiskelijoille tilaisuuden valitukselliseen toimintaan ja erikoisille vapaille valistusriennoille. Tästä virkistyksestä ja esteettisestä kasvatuksesta huolehditaan alunalkaen jo siten, että opiston suojat järjestetään tarkoitustaan vastaaviksi ja kauniiksi. Herätystyötä suoritetaan painetun sanan avulla, järjestetään esitelmätilaisuuksia ja puhtaita huveja.
Mukaan kuvioon tulee myös toverielämä, jossa ei ole kyse vain virkistyksestä vaan jopa yhteiskuntaa rakentavasta työstäkin. Järjestetään toveri-iltoja, joissa ohjelmaa, joka kehittää esiintymistaitoa ja itsenäistä asioiden arvostelemiskykyä. Se kertaa opittua ja elävöittää henkistä elämää. Kehittyneemmät opiskelijat voivat edistää valistuksen etenemistä ja heitä on hyvä ohjata opintomatkoille ja erikoiskursseille.

Missä opintotoiminta on kehittyneempää, voidaan opiston huoneistoa tarjota myös erikoisille valistusjärjestöille, niin saadaan vapaassa valistustyössä jonkinlaista yhtenäisyyttä aikaan opistojen ja muiden valistusryhmien välille.

Vapaan valistustyön artikkelit loppuvat tähän. Neljättä osaa ei arkistokansiosta osunut silmiin.


Kirjoitus pohjautuu (on yhtä kuin referaatti) Forssan lehdessä 18.2.1920 alkaneeseen vapaan sivistystyön -kirjoituksiin. Kirjoittaja niissä on A.M. Kuka sitten näiden nimikirjainten takana onkaan?

 Jutut kiinnostivat ensisijaisesti aikaisensa kielen ja ilmaisujen mielenkiintoisuuden vuoksi. Havahduttavaa on myös vain sata vuotta sitten vielä täysin näkyvä luokkajako, se piirsi ja hahmotti mieleen kuvan sen aikaisesta forssalaisesta 'kyläyhteisöstä'. Ida Maria Saarinen kirjoittaa (tuosta ajasta), että ruumiillinen ja henkinen työ jakavat koko ihmiskunnan kahteen eri säätyyn köyhälistöön ja sivistyneistöön, ja niiden raja oli jyrkkä. Nämä ihmisryhmät erottuivat erittäin selkeästi toisistaan kaikessa, asumisessa, puhetyylissä, pukeutumisessa. 

 Valistuskirjoitus herätti myös kysymyksen: Tekeekö sivistys/koulutus jne ihmisestä sivistyneen (kuitenkaan)? Mitä tarkoittaa esimerkiksi mielen köyhyys? Miten eri näkökulmista kaikkea voi katsoa? Ja mistä näkökulmasta kukin katsoo.
Työmarkkinayhdistys Akavan kysely Millainen on sivistynyt henkilö, vastattiin: "Merkittävimpinä sivistyneen henkilön piirteinä pidetään kaikkien ihmisten näkemysten kunnioittamista ja toisesta ihmisestä välittämistä. Myös tietämyksen laaja-alaisuutta ja hyviä käytöstapoja pidetään tärkeinä."
https://demokraatti.fi/millainen-on-sivistynyt-ihminen-tuore-selvitys-antaa-vastauksia/
Muita jutun asiasanoja ovat: koulutus, koulutusleikkaukset, eriarvoisuus, syrjäytyminen, yhteiskunnan jakautuminen, yhteiskunnan kehittäminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen.
Ei kaukana sadan vuoden asiasanoista. 
Lukuvinkki: http://mikkosaari.blogspot.com/2016/01/uusi-pops-paivittaa-sivistyksen-2020.html

Lisäksi lähteinä on käytetty Lauri Uusi-Hakimon 1995 ilmestynyt opiston 75-vuotishistoriikki Työväenopistosta Aikuisopistoksi, Forssan kansalaisopisto 75 vuotta. 
Työväenopistokomitean mietintö vuodelta 1948.
Tietoa kansalaisopistoista: kansalaisopistot.fi
Kuvat piipunjuurella.fi
Ihmisen ääni -teossarja: Ida Maria Saarinen. WSOY 1977.

 Kirjoituksen kokosi Tanja Härmä.


Forssa: Opisto sata -blogikirjoitussarja:

Kohti sataa vuotta:
https://opistosata.blogspot.com/2019/07/kokeilu.html 

Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:

Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/matka-aino-kilven-kanssa-tyovaenopiston.html 

Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten -Aira Rauhala ja Lea Mäkelä

Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana:

Käsityö -tuo uusi ja outo oppiaine:

Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980:

Kankuriopiston 1990-luku

Mennään tuonne opistolle, ei tämmöisenä lauantaina muutakaan keksi. Pentti Vahteran teksti:
klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

lauantai 10. elokuuta 2019

Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla


Elävästi ajan kielellä kirjoitettu juttu opiston mökistä. Vaikka lehtileike ei ollutkaan kokonaisuudessaan tallella, kertoo se herkullisesti opiston mökin lähihistorian tunnelmasta.


Saunominen mieliharrastuksena...

Lehtileike opiston arkistokansiosta on ilman päivämäärää ja lehtimainintaa 1960-luvun leikkeiden välissä:

Kuvateksti: -Kolme polvea meitä täällä on, veisteli konstaapeli Kaarlo Lehtokangas juodessaan kahviaan pojanpoikiensa Arin ja Ollin kanssa.


”Kolea tuuli nostattaa järven aallot korkeiksi vaahtopäisiksi harjoiksi, jotka kilvan ruoskivat punaisesta rantasaunasta järveen johtavaa laituria. Tuon tuosta kuuluu laiturilta kosteiden jalkapohjien aikaansaama läiskähtävä juoksurytmi, joka päätyy kepeään loiskahdukseen löylyn kuumentaman saunavieraan hypähtäessä järveen sammuttamaan kuumuudesta kirvelevää ihoaan. Äreä pihahdus saunan puolelta ja jälleen joukko höyryäviä hahmoja katoaa laituria juosten järveen.

Tänä vuonna ei heinäkuu ole suosinut meitä liiallisella helteellä ja viimainen tuuli on jäänyt asustamaan kesämökkimme nurkkiin, mutta kesästä pitää siitä huolimatta nauttia. Tosin kaikilla forssalaisilla ei ole omaa soppea järven rannalla, minne mennä saunomaan ja uimaan, mutta lukuisat järjestöt ja yhdistykset tarjoavat osalle näistä 'mökittömistä' saunomismahdollisuuden yhteisen saunankiukaan ääressä.

Erääksi forssalaisten ja lähiympäristön asukkaiden suosituimmaksi uinti- ja saunomispaikaksi on vuosien aikana muodostunut Forssan työväenopiston Tammelassa sijaitseva kesämökki saunoineen. Opistolaiset vieraineen voivat viettää täällä rattoisan saunaillan ja saavatpa muutkin löylyn ystävät maistaa kiukaasta kirpoavaa makoista löylyä.

(Sitten leikkeestä puuttuu osa)
…vät ole peloitelleet, kertoi prokuristi Pauli Virtanen, joka vaimonsa kanssa väliaikaisesti huolehtii vahtimestarin ja taloudenhoitajan tehtävistä Mansikkaniemen kärjessä sijaitsevalla kesämökillä. -Nykyään on vain opistolaisille varattu mahdolli-
(väliosia puuttuu)
...jöitä, joita kylmät ilmatkaan ei-
suus yöpyä päärakennuksessa sijaitsevissa huoneissa, mutta myös opiston ulkopuolelta olevat henkilöt voivat viettää täällä iltaansa paistaen makkaroita takan ääressä ja kuunnellen radiota.

Nuoripari Pentti ja Eila Salo ovat oivaltaneet opiston saunan löylyn muita makoisammaksi ja niinpä automatka kerran viikossa suuntautuukin Tammelaan. Tällä kertaa heidän mukanaan saapu forssalainen nti Eeva-Liisa Karppelin, joka ei aikaisemmin ole tiennyt niemen nokassa olevan kauniin paikan olemassaolosta. Sauna ei houkutellut häntä, mutta sen sijaan sievät pikku huoneet saivat ihailua osakseen.

Jorma Pellonpää on viime syksystä lähtien toiminut rajajääkärinä Kilpisjärvellä, mutta Lapin karut maisemat eivät ole saaneet häntä unohtamaan Tammelan reheviä rantoja. Niimpä erämies saatuaan parin viikon loman suuntasi matkansa kotiin Forssaan, mistä sitten saapui päiväksi pariksi opiston mökille.
-Olin täällä jo juhannuksena ja aina saunailtoina käväisen iltaa istumassa. Kauniilla ilmoilla on hauska narrata kalojakin, vaikka ei niitä ainakaan tästä kohtin Pyhäjärveä saa, kertoi pohjoisen mies alkaen sen jälkeen kuvailla Kilpisjärven karuja seutuja.”



Toinen arkistosta löytynyt lehtileike: Forssan lehden suvisattuma Forssan kansalaisopiston kesämökin saunasta on ilmestynyt 23.8.1977. Siinä opistolaiskunnan emäntä Saila Honka on iloisesti myymässä saunalippuja ja virvoitusjuomia:
(kuvan voi selvyyden saamiseksi klikata isommaksi)

Ja kirjoitus jatkuu kertoen mökin 1970-luvun käytänteistä:
"Loman- ja viikonlopun viettäjiä on mökillä riittänyt koko kesän ajaksi, joskin majoitustilat antaisivat myöten suuremmallekin joukolle. -Talo jäi tyhjäksi vasta tämän viikon alussa, kertoo lomalaisiinsa tyytyväinen vahtimestari Varjonen.
Yösijasta mökkitoiminnasta vastaava opistolaiskunta perii 3 markkaa, teltanpaikan saa pihalta markalla vuorokausi. Kesäkortin, joka 40 markan hintaisena oikeuttaa kokokesäiseen saunomiseen ja oleskeluun, on tänä kesänä lunastanut 17 opistolaista. Tiiviimmin mökki asuttavilta edellytetääön kuitenkin lisäksi pientä palvelua, kuten vuorottelua saunailtojen kahvipalvelussa.
Pienistä maksuista huolimatta mökin talous on saatu pidetyksi tasapainossa ja tilit pikkuisen voitonpuolella. Niinpä tänä kesänä on saatu hankituksi mökille uusi lasikuituvene ja lentopalloverkko.
Loppuaan lähestyvän kesäkauden tapahtumiin kuului kesäkuussa järjestetty lähikuntien opistolaisten vierailu ja samoin kesäkuussa pidetty taideleiri opiston omille taiteenharrastajille. Viimeinen saunailta on keskiviikkona, joilloin mukana ovat myös opiston pelimannit ja jos vanhat kokemukset pitävät paikkansa, opiston suuren pirtin lattia on jytisevä kauden päätökseksi." P-tta

 Opiston mökin hankkimisen jälkeen (1925) toveritoimikunnan kesäkauteen on kuulunut useitakin muiden opistojen ja retkikuntien vierailuja mökillä. 
Esimerkkinä vuosikertomus Forssan työväenopiston toverikunnan toiminnasta lukuvuonna 1956-57 kertoo, että Helsingin, Hämeenlinnan ja Loimaan opistolaisia oli 6.-7.7.1957 kesämökillä viikonloppua viettämässä. Loimaalaisia oli myös talvella käymässä ja vielä 24.-25.8. kesämökillä saunomassa. 

 Toverikunnassa oli erikseen kesämökkitoimikunta ja opiston vahtimestari toimi kesäkautena kesämökin emäntänä/isäntänä ja saunan lämmittäjänä. Tätä varten saunan vintille rakennettiin kesäasunto, myöhemmin vahtimestari yöpyi mökin sivuhuoneessa. Uusi-Hakimon historiikki kertoo, että kesäpaikka tarvitsi vahtimestarin lisäksi myös valvojan ja sitä varten opiston pitkäaikainen taloudenhoitaja Pauli Virtanen sai rakentaa mökin tontin rajalle. Virtanen toimikin kesäpaikan isäntänä yli 30 vuotta. Kun kiinteistö sitten siirtyi kaupungin omistukseen opistolaiskunta on vastannut kesämökin toiminnasta itsenäisesti.

1939 vuoden vuosikertomus kertoo, että saunaa päätettiin entisestään laajentaa ja kirjoitetaan että nykyisin lienee saunamme Pyhäjärven rannalla opistolaisten toivomusten mukainen ja vertaansa vailla opistojen kesäkotien saunaluettelossa. Myös keittiö kunnostettiin, hankittiin puhelin ja tehtiin muita pienempiä korjauksia. 
Valtionavun saaminen kesätoiminnalle asetti kesäaikana suoritettavaksi eräänlaista määrättyä toimintaa. Sen pelättiin kangistavan kesätoiminnan kaavoihin, joka ei olisi sopusoinnussa kesälevon kanssa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan purpuri, yhteislaulu, uinti- ja näytelmäharjoitukset antoivat uutta eloa kesämökin oleskelijoille ja kokosivat opistolaisia näiden harrastusten ympärille. Kuopiolaisten ja tamperelaisten käynnin yhteydessä järjestettiin tilaisuudet, joissa suoritettiin ohjelmaa ja vietettiin iltaa. 
Vuoden 1939 kesä kului sopivasti, hyvin ja hyödyllisesti käytettynä, puhtaan ilman ja auringon parissa. Kulunut kesä todisti, miten paljon tällainen kesäkoti vaikuttaakaan opiston olemassaololle ja sen työn kunnolliselle jatkumiselle. 


Opiston mökki on ollut kesätoiminnan keskipisteenä sen hankintakesästä 1925 alkaen. Saunaa lämmitetään edelleen keskiviikkoisin ja lauantaisin. Opiston mökki sijaitsee siis Tammelassa Opistontiellä, kauniilla paikalla Pyhäjärven rannalla. 
Kesäkausi jatkui vuonna 2019 syyskuun puolelle lauantaihin 14.9. asti. Silloin sauna lämpisi klo 15-18 ja laituri nostettiin pois.

 Tänä vuonna 2020 sauna lämpiää keskiviikkoisin klo 17-20 ja lauantaisin 16-19. 

Vuonna 2019 mökillä oli taideleiri, josta kuvia löytyy:
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/06/akvarellikurssilla-opiston-mokilla.html
Vuoden 2020 leiri on täynnä.



Nykypäivän 2019 kuvia opiston mökiltä:
http://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/06/opiston-mokilla.html



Lehtikirjoitukset Forssan työväenopiston/kansalaisopiston arkistokansioista:
Ensimmäisessä artikkelissa ei lehti- eikä päivämäärätietoja. Toinen lehtiartikkeli FL suvisattuma Forssan lehti 23.8.1977. Neljännesvuosisadan takaa lehtileike Forssan lehti 28.5.1958.
Lähteinä Vuosikertomus Forssan työväenopiston toverikunnan toiminnasta lukuvuonna 1939 ja 1956-57, Lauri Uusi-Hakimon 1995 ilmestynyt opiston 75-vuotishistoriikki Työväenopistosta Aikuisopistoksi, Forssan kansalaisopisto 75 vuotta.
Kirjoituksen kokosi Tanja Härmä.


Forssa: Opisto sata -blogikirjoitussarja:

 Kohti sataa vuotta:
https://opistosata.blogspot.com/2019/07/kokeilu.html

Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö
Miten sivistys nähtiin sata vuotta sitten:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/sivistysyhteiskunnan-ja-hyvinvoinnin.html

 Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/matka-aino-kilven-kanssa-tyovaenopiston.html 

 Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten -Aira Rauhala ja Lea Mäkelä
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/silloin-opiskelimme-oppiaksemme-elamaa.html

Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/miina-sillanpaa-forssan-tyovaenopiston.html

Käsityö -tuo uusi ja outo oppiaine:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/kasityo-tuo-uusi-ja-outo-oppiaine.html

 Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980:
https://opistosata.blogspot.com/2019/10/tehtaankoululta-maakunnan-kautta.html

Kankuriopiston 1990-luku
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/kankuriopiston-1990-luku.html

Mennään tuonne opistolle, ei tämmöisenä lauantaina muutakaan keksi. Pentti Vahteran teksti:
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/mennaan-tuonne-opistolle-ei-tammoisena.html

Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980:
https://opistosata.blogspot.com/2019/10/tehtaankoululta-maakunnan-kautta.html

Kankuriopiston 1990-luku
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/kankuriopiston-1990-luku.html

Tehtaankoulu ennen ja nyt
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/tehtaankoulu-ennen-ja-nyt.html

Forssan työväenopiston kuusijuhla 1959
https://opistosata.blogspot.com/2019/12/forssan-tyovaenopiston-kuusijuhla-1959.html

Että ihminen ihmisen löytää -Toveritoiminta opistoissa
https://opistosata.blogspot.com/2020/01/etta-ihminen-ihmisen-loytaa.html

 Työväenopiston Hammerfestin matka 1956 -Eila Alénin albumista:
klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,
Sijainti: Opistontie, 31300 Tammela, Finland
Tilaa: Blogitekstit (Atom)