keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Forssan työväenopiston äiti Elli Laurila

"Mitä nainen on tänään, sitä kansa on huomenna."

ELLI LAURILA (1882-1966) on jättänyt nimensä Forssan ja koko opistoliikkeen historiaan. Vuosikymmenien ajan Forssan työväenopiston (perustettu 1920) toiminta keskittyi Elli Laurilan ympärille niin tiiviisti, että hän sai opistolaisilta opistoäidin kunnioittavan nimityksen. Omassa käytössä tämä nimitys kuului pehmeämmin 'mamma'.



Elli Laurila oli työväenopistontyön edelläkävijä. Laurilan opistotyö rakentui paikallisten opiskelutarpeiden realistiselle pohjalle ja se loi arvostetun perustan koko toiminnalle. Käytännön aineiden (kotitalous 1922 ja käsityöt 1923) opetuksen merkitys nähtiin ensin opistotyöhön kuulumattomana ja sen valtakunnallinen arvostus nousi esiin myöhemmissä vaiheissa (sota-aika).

Paikalliset olosuhteet ja opiskelutarpeet antavat pääkehyksen koko toiminnalle. Harrastuspohjaista opistotyötä on vaikea säännellä teoreettisilla suunnitelmilla. Jokainen vuosi on kokeilun vuosi ja toiminta etenee aina siltä pohjalta.

Laurilan oma valmistautuminen opistotyöhön oli tapahtunut ns. pitkän linjan tietä, mikä monessa kasvatusalan ja elävää elämää palvelevassa työssä on korvaamaton tie. Elämänkoululla ja omalla kokemuspääomalla ja käytännöntaidoilla on opistotyössä ratkaiseva merkitys. Siinä suhteessa Laurila oli enemmän kuin sopiva kasvattaja ja opettaja opistotyöhön.

Elli Maria Vihonen syntyi Porvoossa 1882. Ensimmäisen kerran Lounais-Hämeeseen ja Forssaan hänen tiensä kulki, kun hänet Senaatin juhlallisella päätöksellä hyväksyttiin farmasian oppilaaksi samoilla edellytyksillä kuin miespuoliset hakijat. 
Ollessaan Lopella apteekkiharjoittelijana Elli hakeutui Forssan yhteiskoulun yksityisoppilaaksi ja suoritti loput kesken jääneestä keskikoulusta eli 4. ja 5. luokan työnsä ohessa ja sai todistuksen vuonna 1903, tuona Forssan merkkivuotena, jolloin paikkakunnalla valettiin pohjaa laajemmallekin tulevaisuudelle historiallisessa puoluekokouksessa.
Keskikoulututkinnon suorittaminen yksityisesti lienee myös ensimmäisiä lajissaan ja osoittaa sitä, että ihminen halusi elämässään eteenpäin. Se edistäminen oli siitä alkaenkin oman tien raivaamista.



Farmasiaoppilas Elli Wihonen Lopella.

Vihonen oli Kannuksessa apteekkioppilaana ja tutustui opettaja Jaakko Laurilaan, ja pari kihlautui. Lapuan Haapakosken koulussa oli sijaisen paikka, johon Vihonen haki ja pääsi. Pirteä ja paikalliseen elämänmenoon alusta alkaen osallistuva opettajatar otettiin avosylin vastaan Lauriloitten sukuun. Koulunpito tuntui heti luontuvan hyvin ja ilmeisesti perheen yhteiselle päätökselle hän anoi Keisarilliselta senaatilta alemman opettajan tutkinnon. Vanhan ajan upeassa asiakirjassa myönnettiin Elli Laurilalle oikeus hakea opettajan virkoja useampiopettajaisiin kouluihin (ala- ja yläkoulu) sen jälkeen, kun hän on seminaarin opettajakunnan edessä suorittanut hyväksyttävän soittonäytteen ja tutkinnot muutamissa tärkeimmissä aineissa. Todistus tästä pätevyyestä tuli 1912, kun Elli Laurila oli 30-vuotias.

Muutaman vuoden kuluttua hän suoritti vielä ylemmän opettajatutkinnon ja silloin oli tie auki kaikkiin kouluihin. Se olikin tarpeen, koska aviomies Jaakko Laurila eteni koulu-urallaan tarkastajana ja perhe muutti paikkakunnalta tiselle hänen virkapaikkojensa mukaan. Muutama vuosi meni Mikkelin kouluissa. Mikkelissä Elli valittiin eduskuntaan 1918, aika jäi kuitenkin lyhyeksi eduskunnan hajottamisen takia.

Sitten tuli muutto Forssaan 1919 (37-vuotias). Ellin osalta samaan kouluun, josta hän 16 vuotta aikaisemmin oli saanut keskikoulutodistuksen. Tällä välin hän opettajatutkinnon lisäksi oli suorittanut ylimääräisiä kursseja esimerkiksi lausunnassa, äänenmuodostuksessa ja piirustuksessa sekä hankkinut mm. käsityönopettajan pätevyyden ja tehnyt opintomatkoja myös ulkomaille. Kaiken lisäksi hän oli ehtinyt hankkia jo monipuolista kokemusta yhdistyselämässä ja kunnallisessakin toiminnassa. Mikkelissä hän oli ehtinyt jo kunnallisvaltuustoonkin.

Forssaan Laurila tuli yhteiskoulun opettajaksi ja opetti äidinkieltä, historiaa, kirjoitusta, piirustusta ym. sellaisia aineita, jotka sopivat kansakoulun opettajalle. Oli luonnollista, että kansakoulujen tarkastajan perhe osallistui Forssan kulttuuririentoihin. Elli-rouvakin sitä huolimatta, että perheessä oli kolme poikaa. Lapset olivat syntyneet jo Lapuan aikoina 1906, 1907 ja 1909.

Forssan työväenopisto

Eräillä kahvikutsuilla (helmikuussa 1920) keskusteltiin Forssan kulttuurielämästä ja kuinka ollakaan, tuli puheeksi, että paikkakunnalle tulisi perustaa työväenopisto. 
Kenties Laurila jo siinä vaiheessa näki tulevaisuutensa kuvia sellaisessa opistossa. Suomessa oli siihen aikaan vain kahdeksan opistoa, joten hanke li todella edistyksellinen. - Forssan työväenopisto oli ensimmäinen maalaiskuntaan perustettu työväenopisto. (Kohti sataa vuotta, opiston perustaminen

Kun työväenopisto myöhemmin samana vuonna 1920 perustettiin, kävi ilmi, että tehdasyhtiössä (Forssa Ab, myöhemmin Oy Finlayson-Forssa Ab) suunniteltiin talouskursseja tehtaan nuorille naisille. Siitä ajatus, että eikö työväenopisto ja nämä kurssit voisi yhdistää. 

Se onnistui: Tehdasyhtiö antoi Tehtaankoulun (Tehtaankoulun historia) käyttöön käytännönaineiden pitopaikaksi ja pytingin Kartanonkadulta muiden aineiden opetustiloiksi ns. teoriapuoleksi. Sillä nimellä tilat kulkivat kymmeniä vuosia. Opiston muodolliseksi omistajaksi perustettiin kannatusyhdistys, jonka johtokunnan puheenjohtaja oli itseoikeutetusti tehtaan isännöitsijä, ensimmäisenä professori Gardberg. Yhtiö antoi tilojen lisäksi pääosan kaikista menoista. Valtionapu oli alkuaikoina harkinnanvaraista, ensimmäinen sitä koskeva laki tuli vuonna 1927. Myös kauppalan tuki oli vielä pitkään neuvottelujen takana. 

Laurila oli luonnollisesti mukana opiston toiminnassa alusta alkaen, ensin pari vuotta tuntiopettajana, sitten johtajattarena kansanopistojen mallin mukaan lähinnä tyttöjä varten, kunnes hänet vuonna 1924 valittiin opiston varsinaiseksi johtajaksi. 


Opiston johtokunta. Laurila edessä oikealla.

Yhteys tehdasyhtiöön oli kiinteä ja opisto palveli aluksi melkein yksinomaan tehtaanväkeä. Talousopetuksen rinnalle syntyi heti käsityöt, ja niistä sen perinne alkoi. Tietysti teoriapuolella opiskeltiin muitakin aineita, osittain samoja kuin kansakoulussakin. Ohjelmassa oli kirjoittamista ja laskentoa, asioimiskirjoitusta, konekirjoitusta, lausuntaa jne. 

Myöhemmin erityisesti teatteri sai vahvan sijan opistotyön henkisellä puolella. Useimpia ryhmiä opetti alkuaikoina Laurila itse, mutta tietenkin opettajakunta kasvoi vuosien myötä. Oppilaita ilmoittautui varsinkin käytännön puolelle syksyisin enemmän kuin voitiin ottaa vastaan. Se oli selvä osoitus opiston tarpeellisuudesta.

Myös vapaan opistotoiminnan osalta opisto perustettiin kuin ajan tilauksesta. Elli Laurilan persoonan ympärille syntyi aktiivinen opistolaisjoukko, joka oli valmis kaikkeen innostavan johtajansa perässä.

Sen joukon aikaansaamisista on vieläkin valtaisena todistuksena huvila Tammelan Hevoniemssä. Loputtomia talkoita, iltamia, myyjäisiä, arpajaisia tarvittiin, ennen kuin päästiin omaan saunaan ja huvilaan. Ilman Elli Laurilaa sitä tuskin olisi saatu koskaan. Ei ainakaan siinä vaiheessa.


Jokainen retki ja yhdessäolo oli myös kasvatustapahtuma. Niissä sovellettiin käytäntöön niitä hyviä käytöstapoja, joita Laurila korosti joka vaiheessa. Sen aikaiset opistolaiset muistelevat, miten retkellä oltaessa oli ruokalassa syötävä ihmisiksi veitsellä ja haarukalla, monen ensimmäistä kertaa koko elämässään. Pöydästä ottaminen kohteliaassa järjestyksessä, tervehtiminen ja vanhemman ihmisen puhutteleminen ynnä muut tärkeät käytännön asiat olivat opetustilanteen yleisiä aiheita. 

Nykyään uhutaan täydennyskoulutuksesta myös opettajien osalta. Siinäkin suhteessa Laurila lienee ollut vapaaehtoinen edelläkävijä. Vaikka hän oli jo opistoon tullessaan monipuolisesti valmentautunut tehtäväänsä, on tallessa todistuksia jatko-opiskelusta tietojen ja käytännöntaitojen kehittämiseksi mm.yliopistokursseja myöten.




Vuosikymmenien ajan opiston toiminta keskittyi Elli Laurilan ympärille niin tiiviisti, että hän sai opistolaisilta opistoäidin kunnioittavan nimityksen. Opistoäidille 'mammalle' pojat lähettivät kiitoskirjeensäkin rintamalta saatuaan paketin, jonka tämä koko joukostaan huolehtiva äiti oli saanut aikaan opiston sotilaspojille.




Vastuunkantamisesta ja uhrautumisesta on useita todistuksia ja kunniakirjoja. Ne ovat kiitoksena työstä opiston ulkopuolellakin. Näitten huomionosoitusten rinnalla oli väkevässä ristiriidassa se epäkohta, ettei yhteiskunta voinut maksaa hänelle eläkettä, kun voimat vähenivät ja työaika päättyi. Epäkohta tunnustettiin aivan kouluhallitusta myöten, ja jonkinlaiseksi kiertotieksi siellä hyväksyttiin Elli Laurilan pitäminen opiston palkkalistoilla kuolemaansa asti opettajana ja apulaisjohtajan epämääräisessä tehtävässä. Sitä jatkui kokonaista 15 vuotta. Eläkeasiat korjaantuivat vasta samoihin aikoihin, kun suuri opistolaisjoukko vuonna 1966 saatteli mammansa Tammelan hautausmaahan.



1950-luvulla Laurilan johtajanpaikkaa kokeilivat monet miehet. Mutta ainakin minua (pohjalla Lauri Uusi-Hakimon teksti) edeltänyt Yrjö Helenius oli vielä sitä mieltä, että paikka oli vieläkin liian kuuma rauhallisen miehen täytettäväksi. Ei Elli Laurila pyrkinyt vaikuttamaan eikä ohjailemaan seuraajiensa työtä, vaikka olikin nimellisesti apulaisjohtaja, mutta koko opiston henkin oli niin lujasti kiinni hänen perinnössään, että se tuntui joka paikassa.

Kaiken kaikkiaan Elli Laurila on jättänyt nimensä ei vain Forssan historiaan, vaan koko opistoliikkeen historiaan. Hän on ollut yksi uranuurtaja koko opistokentällä ja sellaisena hänen arvonsa vain nousee ajan kuluessa. 



Vuodelta 1951: Forssan Työväenopiston johtaja jättää toimensa
"Kun kuulimme, että Forssan Työväenopiston johtaja Elli Laurila aikoo jättää toimensa, pyysimme pientä haastattelua.
'Kuinka kauan olette olleet opistotyössä?' kysyimme aluksi.
-'Vaatimattomat 31 vuotta. Aluksi olin opettajana, sitten johtajattarena ja syksystä 1924 johtajana.'

'Työ on kai miellyttänyt, koska olette siinä niin kauan olleet.'
'On se miellyttänyt. Olisin jäänyt paljosta vaille tässä elämässä, ellen, melkein kuin sattumalta olisi joutunut tähän työhön. Olen nähnyt ympärilläni niin paljon hyvää, että taidan jo liiaksikin luottaa elämän myönteisyyteen. Se elämänusko, että ihminen on paha hamasta jne., on minulle melkein vieras. Ja kuinka paljon todella hienoja luonteita olen oppinut tuntemaan ja kuinka voimakasta eteenpäinpyrkimystä olen nähnyt. Ja kaikki ovat olleet minulle hyviä. Valitan vain sitä, etten ole voinut antaa niin paljon, kuin olisi pitänyt. Se on koko ajan painanut tuntoani, joskus siinä määrin, että olen aikonut erota, mutta sydän on ollut kiinni työssä, etten taas ole malttanutkaan.'
'Haluaisitte varmaankin sanoa jotain ikään kuin viimeisenä sanananne. Mitähän se mahtaisi olla?'

'Ensin ja ennen muuta. Käyttäkää hyväksenne opiston tarjoamaa opetusta. Elämässänne tarvitsette tietoja ja taitoja. Älkää peljätkö liittyä opistoon senvuoksi, että tiedätte siellä olevan toisinkin ajattelevia. Ne 'toisinajattelevat' ovat opistossa vain ihmisiä, jotka eivät halua muuttaa kenenkään elämänkatsomusta'."


Kirjoituksen kokosi Tanja Härmä.
Kirjoituksen alku pohjautuu Lauri Uusi-Hakimon tekstiin Elli Laurilasta. 


Lisää Elli Laurilasta: 
https://www.hamewiki.fi/wiki/Elli_Laurila

sekä edellisiä kirjoituksia Elli Laurilaan liittyen: 
https://opistosata.blogspot.com/2020/01/etta-ihminen-ihmisen-loytaa.html




Forssa: Opisto sata -blogikirjoitussarja:

Kohti sataa vuotta:

Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:

Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö. Miten sivistys nähtiin sata vuotta sitten?

Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:

Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten -Aira Rauhala ja Lea Mäkelä

Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana:

Käsityö -tuo uusi ja outo oppiaine:

Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980:

Kankuriopiston 1990-luku

Mennään tuonne opistolle, ei tämmöisenä lauantaina muutakaan keksi. Pentti Vahteran teksti:

Konekirjoituskurssilla


Puolet sadasta vuodesta -Forssan työväenopiston historiaa https://opistosata.blogspot.com/2020/03/puolet-sadasta-vuodesta.html





sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Konekirjoituskurssilla



Tämä opiston vanha konekirjoituksessa käytetty kirjoituskone on lainassa opistoon vuonna 1941 syksyllä opiskelemaan tulleelta Eila Alénilta. Se on vuodelta 1928. -Samanikäinen omistajansa kanssa.

Kuvat saa isommiksi ja selkeämmiksi klikkaamalla.


Kysymys siitä, voiko työväenopistossa/kansalaisopissa opettaa konekirjoitusta, kun se voidaan ajatella ammatillisena opetuksena, kierrettiin jossakin opistohistorian vaiheessa sillä 'selityksellä', että 'kirjoittaa runoja'.



Eila kävi konekirjoituskursseilla 4-5 kurssia 1940- ja 1950 -luvuilla. Ne olivat enimmäkseen Turun konekirjoitusopiston kursseja. 
Opistolla oli myös isompia koneita. Tämän kirjoituskoneen Eila osti opistolta itselleen 1960-luvulla. Sillä hän on pääasiassa kirjoittanut opiston juttuja. Konetta on paikattu konttorikonekorjaamossa. 

Seuraavassa kuvassa lisää listaa siitä, mihin kaikkeen muuhun, kursseihin ja opistolaiskunnan toimintaan Eilan Alén on yhdeksällä vuosikymmenellä opistossa osallistunut (klikkaa kuvaa suuremmaksi!). Tähän harva pystyy:









Konekirjoituksessa tarkoituksena on oppia kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä, joka on tehokas ja nopea tapa kirjoittaa näppäimistöllä. Kymmensormijärjestelmän hallitseminen säästää aikaa, se tuplaa, tai jopa nelinkertaistaa kirjoitusnopeutesi. Kirjoitusvirheitä ei tule niin paljon, voi keskittyä itse tekstiin, näppäimistön vilkuilun sijasta. Ja mukaan tulee myös ergonomiset seikat: tekniikan avulla sormien, käsivarsien ja niska-hartiaseudun lihasrasitus vähenee.



Kerrotaan, että kirjoituskoneen tarina alkaa vuodesta 1714, kun englantilainen Henry Mill patentoi laitteen. Laite kehittyi ja ensimmäinen kaupallinen versio tuli vuonna 1870. QWERTY-näppäimistö tuli 1873.

"On myös sanottu, että kirjoituskoneiden tulolla konttoreihin oli merkittäviä sosiologisia vaikutuksia yhteiskuntaan, sillä konttorikoneiden myötä naisetkin tulivat kodin ulkopuoliseen työelämään. Typisti, konekirjoittaja oli uusi ammatti, jonka koettiin olevan asemaltaan korkeampi kuin tehtaantyttö. 1870-luvun puolivälissä konttorit olivat miesten työpaikkoja. Työssä käyvät naiset olivat tehtaissa tai myyjättärinä kaupoissa. Kirjoituskone loi uusia työpaikkoja sihteereille ja konekirjoittajille. Nämä olivat pääasiassa naisia, koska he hyväksyivät pienet palkat. Vuonna 1900 Yhdysvalloissa 75 prosenttia konttorien työpaikoista oli naisten hallussa." 
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjoituskone


Testaa nopeutesi:
https://yle.fi/uutiset/3-9538223


Kuvat Opistosata-näyttelystä, joka Forssan kirjastotalon näyttelytila Vinkkelissä 14.3.- 16.4.2020. 

Kuvat Tanja Härmä, jonka mielestä kirjoituskoneet ovat yksinkertaisesti vain niin kauniita. 


Opisto sata -blogikirjoitussarjan tekstit:

Kohti sataa vuotta:
https://opistosata.blogspot.com/2019/07/kokeilu.html 


Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:


Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/sivistysyhteiskunnan-ja-hyvinvoinnin.html


Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/matka-aino-kilven-kanssa-tyovaenopiston.html 

Aira Rauhala ja Lea Mäkelä -Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten:

Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/miina-sillanpaa-forssan-tyovaenopiston.html

KÄSITYÖ -tuo uusi ja outo oppiaine. Forssan työväenopiston käsityöopetuksen vaiheita 1920-luvulta vuosituhannen vaihteeseen:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/kasityo-tuo-uusi-ja-outo-oppiaine.html


Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980
https://opistosata.blogspot.com/2019/10/tehtaankoululta-maakunnan-kautta.html

Kankuriopiston 1990-luku
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/kankuriopiston-1990-luku.html

Mennään tuonne opistolle, ei tämmöisenä lauantaina muutakaan keksi. Pentti Vahteran teksti:
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/mennaan-tuonne-opistolle-ei-tammoisena.html

Tehtaankoulu ennen ja nyt
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/tehtaankoulu-ennen-ja-nyt.html

Forssan työväenopiston kuusijuhla 1959
https://opistosata.blogspot.com/2019/12/forssan-tyovaenopiston-kuusijuhla-1959.html


Että ihminen ihmisen löytää -toveritoiminta opistoissa
https://opistosata.blogspot.com/2020/01/etta-ihminen-ihmisen-loytaa.html

Työväenopiston Hammerfestin matka 1956 -Eila Alénin albumista
https://opistosata.blogspot.com/2020/02/tyovaenopiston-hammerfestin-matka-1956.html

Ni lernas esperanto -me opiskelemme esperantoa




torstai 12. maaliskuuta 2020

Ni lernas esperanto

- me opiskelemme esperantoa. 

Forssan työväopiston ensimmäisessä opetusohjelmassa 1920 vieraita kieliä edusti ensimmäisenä esperanto.



Esperantoa opiskeltiin vielä Forssan kansalaisopisto-aikanakin. Siitä löytyy kansalaisopiston leikekirjasta lehtileike, jossa kerrotaan että esperanto-piirissä on innokkaita opiskelijoita, jotka ovat pyytäneet kevätkauden päätteeksi vielä lisätunteja. Jutun yhteydessä ei ole vuositietoa, mutta se on 1970-1980 -lukujen taitteesta.
Forssan kansalaisopistossa opiskeltiin esperantoa kahdessa ryhmässä: alkeisryhmässä eli alaluokassa ja pidemmälle olevien yläluokassa. Kumpikin ryhmä toivoi oppitunteja lisättävän yhdestä viikkotunnista kahteen tuntiin. 

Lehtijutussa kerrotaan, että maailmassa on tehty paljon työtä kansainvälisen yleiskielen kehittämiseksi. Eniten käytännöllistä merkitystä on saavuttanut Zamenhofin 1880-luvulla rakentama esperanto, joka on osoittautunut kilpailijoitaan käyttökelpoisemmaksi. Jokapäiväiseen puhekäyttöön riittää noin 500 sanaa. Ja esperannon muoto-oppi on suppea. Tietyillä päätteillä saadaan loputtomasti uusia vivahteita. 

Suomen kielestä esperannoksi on käännetty mm. Kalevala, jonka poljennon uusi kieli tuo mahtavasti esiin. 
https://www.youtube.com/watch?v=i7x40z6aKEU




-Esperanto on luonnollisiin kieliin perustuva keinotekoinen kansainvälinen apukieli. Sen tarkoitus ei ole korvata luonnollisia kielia, vaan helpottaa erikielisten ihmisten kommunikointia. 





Kuvat saa isommiksi ja selkeämmiksi klikkaamalla. 



Forssan kansalaisopistossa käytössä olevat oppikirjat on painettu Ranskassa, mutta opiskelu perustuu kokonaisuudessaan kuvasymboliikkaan. 
Kirjassa sanotaan, että esperantoa puhuvalla on ystäviä kaikkialla maailmassa. 
Suomalaisilla esperanteilla on oma kesäseminaarinsa, jossa on mukana myös ulkomaisia osanottajia. Opettaja Veera Tietti innostaa oppilaitaan kansainvälisiin kosketuksiin. 

Useimmat kurssilaiset ovat opiskelleet myös muita kieliä. Esperanto on kuulemma sellainen kieli, jota voi todella oppia puhumaan ja hallitsemaan. 



Kuvissa oleva esperanton kirja on lahjoitettu Forssan museolle. Se on ollut käytössä ehkä jo Forssan työväenopiston aikaan. Forssan kansalaisopistoksi nimi vaihtui 1963.  

Kirjan välistä löytyneet muistiinpanot:




Esperannoksi tämä:



Kirjoituksen kokosi Tanja Härmä.

Opisto sata -blogikirjoitussarjan tekstit:

Kohti sataa vuotta:
https://opistosata.blogspot.com/2019/07/kokeilu.html 


Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:

Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/sivistysyhteiskunnan-ja-hyvinvoinnin.html


Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/matka-aino-kilven-kanssa-tyovaenopiston.html 

Aira Rauhala ja Lea Mäkelä -Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten:

Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/miina-sillanpaa-forssan-tyovaenopiston.html

KÄSITYÖ -tuo uusi ja outo oppiaine. Forssan työväenopiston käsityöopetuksen vaiheita 1920-luvulta vuosituhannen vaihteeseen:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/kasityo-tuo-uusi-ja-outo-oppiaine.html


Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980
https://opistosata.blogspot.com/2019/10/tehtaankoululta-maakunnan-kautta.html

Kankuriopiston 1990-luku
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/kankuriopiston-1990-luku.html

Mennään tuonne opistolle, ei tämmöisenä lauantaina muutakaan keksi. Pentti Vahteran teksti:
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/mennaan-tuonne-opistolle-ei-tammoisena.html

Tehtaankoulu ennen ja nyt
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/tehtaankoulu-ennen-ja-nyt.html

Forssan työväenopiston kuusijuhla 1959
https://opistosata.blogspot.com/2019/12/forssan-tyovaenopiston-kuusijuhla-1959.html


Että ihminen ihmisen löytää -toveritoiminta opistoissa
https://opistosata.blogspot.com/2020/01/etta-ihminen-ihmisen-loytaa.html

Työväenopiston Hammerfestin matka 1956 -Eila Alénin albumista
Forssan työväenopiston äiti Elli Laurila