keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Tehtaankoulu ennen ja nyt




Alkuperäisasussaan Tehtaankoulun katolla oli ristit ja savupiiput.
Kuva piipunjuurella.fi  https://bit.ly/2OGRxRG



Tehtaankoulun rakennusaika 1861-1862
Suunnittelija Georg Theodor Chiewitz (1815-1862)

1800-luvun puolivälissä voimassa ollut hallijärjestys (1770) velvoitti kaikkia elinkeinonharjoittajia mestareita ja tehtaan isäntiä, huolehtimaan siitä, että oppipojat ja työmiehet elivät kristillisessä vaelluksessa ja huolehtimaan työntekijöidensä lukutaidosta. 


August Edvard Granfelt.
Kuva Esko Aaltosen kirjasta 
Forssan seurakunta 25-vuotias.

Vuonna 1855 Tammelaan tuli kirkkoherraksi August Edvard Granfelt, järkähtämätön hahmo, joka piti huolen, että näitä sääntöjä noudatetaan myös Forssassa ja velvollisuudet täytetään. Hän oli aikansa pätevimpiä pappismiehiä, jumaluusopin tohtori ja valtiopäivämies.

Ölyvärimaalaus Axel Wilhelm Wahrenista.
Kuva piipunjuurella.fi https://bit.ly/35SEovT

1847 Axel Wilhelm Wahren (1812-1885) perusti Forssaan Kuhalankosken partaalle puuvillakehruutehtaan. Wahren loi kokonaisen yhdyskunnan, oli 'Forssan perustaja', monipuolinen edelläkävijä. Hänen mielestään teollisuuden ja maatalouden tulee pitää yhtä, työntekijöistä tulee huolehtia ja ihmisiä kouluttaa. Wahren oli  avarasti sivistynyt ja ymmärsi koulutuksen merkityksen. Koulutus oli tärkeätä myös tehtaan tekniikan toteuttamiselle. Ensimmäisiä opetusmuotoja oli viivotinpiirustus pojille. Jo Bergenheimin piispantarkastuksen yhteydessä patruuna oli luvannut perustaa tehtaansa yhteyteen vuorolukujärjestelmään perustuvan koulun lapsityövoimaa varten. Mutta koska tehdaslaitokset olivat vasta alkuvaiheessaan ja rahasta oli kova puute, oli pakko täyttää lupaus niin halvalla kuin suinkin. Kun vuonna 1856 kirkoissa kuulutettiin tehtaisiin otettavan suurta työvoimaa, ilmoitettiin samalla, että heille järjestettäisiin sunnuntaisin kouluopetusta.

Tekstiiliteollisuus oli ensimmäinen teollisuuden haara, joka käytti lapsityövoimaa, käynnistäen näin koululaitoksen synnyn. Opetuksen antaminen oli myös houkutin tehtaaseen tuloon, koska mahdollisuudet lukutaidon hankkimiseen eivät siihen aikaan olleet monienkaan ulottuvilla. Wahrenin suhteet Tammelan johtajaan Granfeltiin olivat veljelliset, joissakin arvovaltakysymyksissä nämä voimahahmot joutuivat joskus vastakkain, jos he tunsivat reviiriänsä loukattavan. Teollisuusmiehen raha ja kylän taloudellinen kehitys painoi ratkaisevissa vaiheissa enemmän kuin Granfeltin aattelliset ja hengelliset pyrkimykset. 


Fredrik Julius Hagelberg.
Kuva Esko Aaltosen kirjasta 

Forssan seurakunta 25-vuotias.

Forssaan perustettiin todennäköisesti 1855 'tehtaankoulu', jota pidettiin ensin Kostollin salissa ja myöhemmin yhdessä Wahreninkadun pytingeistä, ja tätä koulua piti tehtaankirjuri Fredrik Julius Hagelberg. Hagelberg oli myös hyvin musikaalinen, ja siksi Granfelt vei hänet mielellään mukanaan Jokioisten kirkkoon lukkariksi. Kerrotaan, että unettomuutensa vuoksi hän oli kuitenkin usein hermostunut, eikä kestänyt poikain vermeitä, muuten hän oli humaani. 
Oppilaina oli tehtaassa työskenteleviä poikia ja tyttöjä, n. 20-25 kerrallaan ja oppiaineita olivat uskonto, lukeminen, kirjoitus ja laskento. Luettiin Katekismusta ja kirjoitusta harjoitettiin santapöytään, rihvelitaululle ja paperivihkoihin, laskua päässä ja rihvelitauluille. Lapsille opetettiin enemmän tietoa ja taitoa, kuin laissa määrätyt vain sisä- ja ulkoluvun opetus. Kuri oli ankara. Pyrkimys oli istuttaa lapsiin siveelisyys, lainkuuliaisuus, työnhalu, järjestys ja puhtaus. Koulua käytiin rippikouluun menoon asti ja opetuksen tärkein tavoite olikin rippikouluun valmistaminen. Hagelberg sai oppilaat hyvin oppimaan ja rippikoulussa tohtori Granfelt antoi kiitokset useille forssalaisille hyvästä lukutaidosta. Koulun sääntöjen välissä paistaa Granfeltin murhe, että lapset pienestä pitäen olivat alttiina tehdaskylän monille henkisille vaaroille, joita vastaan voitiin taistella koulun ja valistustyön avulla. 

Kun arkkipiiska Edvard Bergenheim piti 1855 piispantarkastusta Tammelassa, hän antoi huomautuksen kristinopin leväperäisestä hoitamisesta. Jo tällöin Wahren ehdotti ja lupasi Bergenheimille kansakoulun perustamista pitäjään, ja tämän johdosta pidettiin seurakunnan kokous, jossa kuitenkin talonpojat vastustivat, mutta 'herrat' valitsivat komitean asiaa edelleen ajamaan. 1859 kirkonkokouksessa hanketta jatkettiin, ja Wahren toimitti koululle tonttimaan ja hyvältä ystävältään arkkitehti Chiewitziltä piirustukset. Wahren käytti laajasti hyväkseen lääninarkkitehti Chiewitzin asiantuntemusta ja hänen kädenjälkensä näkyykin Forssassa noin neljässäkymmenessä rakennuksessa. Tehtaankoulu jäi hänen viimeiseksi forssalaiskohteekseen (hän kuoli samana vuonna kun tehtaankoulu valmistui 1862 47-vuotiaana). Chiewitz ja Wahren tunsivat toisensa jo Ruotsissa. He opiskelivat samaan aikaan Tukholman teknillisessä instituutissa. Chiewitziä on luonnehdittu aikansa omaperäisimmäksi ja luovimmaksi, monipuolisimmaksi ja ahkerimmaksi arkkitehdiksi. 


Kaukovallan Forssan puuvillatehtaan historia 1847-1934 -kirjassa kerrotaan muihin lähteisiin poikkeavasti, että rakennustöihin päästiin vasta 1864, johtuen lukuisista valituksista, muuten rakennusajaksi ilmoitetaan 1861-1862.


Näkymä Kehräämön tornista 1800-luvun lopulta. Kostholli eli ruokala vasemmalla alhaalla, oikealla puuvillamakasiini. 
Wahreninkatu on koivujen reunustama ja sen varrella näkyy Forssan ensimmäisten työväenasuntojen, pytinkien, kattoja.
Kuva piipunjuurella.fi https://bit.ly/2KTFwao
Kuvat saa isommiksi ja selvemmiksi klikkaamalla.


Kouluolojen kehittymiseen vaikutti Forssa Osakeyhtiön perustaminen 1859 ja mahdollisesti myös kenraalikuvernöörin yllätysvierailu Forssaan ja hänen tekemänsä havainnot lasten asemasta tehtaissa. Vuonna 1861 yhtiökokouksessa päätettiinkin koulurakennuksen laajentamisesta. Salin tuli olla niin suuri, että siinä olisi tilaa sunnuntaisin jumalanpalvelukselle, että rakennukseen tulisi opettajan asunto. Tilaa jumalanpalveluksille tarvittiin siksi, että matka Tammelan kirkkoon oli niin pitkä, että työväestön saaminen kirkollisen elämän piiriin olisi helpompaa. (Forssaan rakennettu kirkko tuli käyttöön 1918.) Pitkiä työpäiviä koko viikon maanantaista lauantaihin ahertanut tehtaalainen ei ollut kovin halukas sunnuntaisin uhraamaan aikaa jalkaisin kahdeksan kilometrin päähän kirkolle. Eikä kaikilla tehtaalaisilla ollut kirkkovaatteitakaan. Myös rippilastenkin kulkeminen kävellen kirkolle vei kohtuuttomasti hyvää työaikaa. Koska rakennuksessa pidettäisiin jumalanpalvelusta, sinne oli myös laulun johtamiseksi hankittava harmonio.

Rakennuksen päätila on suuri koulu- ja kirkkosali, jonka arkkitehtuurissa yhdistyvät molemmat suunnitellut käyttötarkoitukset. Rakennuksen katolla oli risti ja sisällä alttarikoroke. Katederin molemmin puolin ovat opettajanasunnon ovet samoin kuin sakastin ovet ovat kirkossa. Katederi oli urkufasadin hahmon näköinen, vaikka urkupillit olivatkin vain näön vuoksi.
Koulusaliksi tila oli hyvin juhlava: Listat, koristeleikkaukset, huonekalut ja katederi tuli olla maalattu jäljittelemään tummempaa ja vaaleampaa tammea, seinien ja katon tuli olla punaisella ja sinisellä murrettua harmaata.

Keväällä 1862 Chiewitz kirjoitti Wahrenille salin maalausta koskevat ohjeet: " Vuoraus, paneelit, katederi, pöytä, penkit, kattolista ja kattotuolit ornamentteineen maalataan tammen kaltaisiksi, sileät ja pinnat ja suuret kentät tummemmiksi, kaikki ulos työntyvät osat ja listat vaaleammiksi, seinä punaiseen murretulla harmaalla ja katto kattotuolien välissä hieman siniseen murretulla harmaalla. Näin huone näyttää korkeammalta ja kapeammalta - punainen väri vetää puoleensa ja sininen loittonee. Jos pidät tammea liian tummana voit maalata kattotuolit ja niiden ornamentit muistuttamaan kuusta.."

Koulutalorakennus rakennettiin 1861-1862 ja sisustettiin 1862. Ulkovuoraus on peräisin vuodelta 1865, ja ulkoasultaan rakennus edustaa puuhun sovellettua uusgotiikkaa.
Rakennus vihittiin jaloon tarkoitukseensa veisuulla pääsiäisenä 1862.


Koulukuva Tehtaankoulun portailla 1893-1894, opettajana ylioppilas Juhana Oskari Levänen. Lähde piipunjuurella.fi https://bit.ly/2DccZJ5

Tehtaankoulussa varsinainen koulutyötoiminta alkoi viisi vuotta myöhemmin 1867, jolloin nälkävuodet ja konkurssiuhka olivat ohi ja Yhtiöllä oli varaa palkata koulumestari. (Nälkävuosina 1866-1868 ensin sateinen kesä pilasi sadon, seuraavan talven lumipeite oli paksu vielä toukokuun alussa, halla tuli jo elo-syyskuussa ja ruokavarastot loppuivat. Ihmisiä lähti kerjuulle. Wahren osti Venäjältä viljaa ja maksoi tehtaalaisille palkan elintarvikkeina.) 

Kaikki tehtaassa työssä olevat lapset olivat velvollisia käymään koulua. Ne jotka eivät työstänsä päässeet kouluun, kävivät joka sunnuntai kaksi tuntia pyhäkoulua. 1860-luvulla Forssan puuvillakehräämössä työskenteli 200 lasta. Heidän työpäivänsä oli yhtä pitkä kuin aikuisilla. 10-vuotiaat tekivät 13,5 -tuntisia työpäiviä ja joka toinen viikko oli 8,5 tunnin mittainen yövuoro: 
Tehtaan pilli vihelsi aamulla kello 4:45 ja koneet alkoivat käydä 5:10. Kahdeksalta oli 45 minuutin aamiaistauko, suuruslepo, ja päivällisaika oli kello 13-14. Työpäivä loppui klo 20, paitsi lauantaisin ja juhla-aattoina klo 17. Usein tehtiin myös pari tuntia ylityötä. Yötyö oli 12 tuntista iltakuudesta aamukuuteen. Kehruun puolella lapset olivat yövuorossa joka toinen viikko. Yöevääksi oli mukana usein silakkaa ja leipää ja juomavettä tuotiin saaviin. Lapset ansaitsivat 1/3 ja naiset 2/3 miesten palkasta. Esim. 1870-luvulla palkkaa työstä saatiin 40 pennistä 60 penniin päivältä.

Maaseutuolosuhteissa oli totuttu pitkiin työpäiviin, verrannollisena rengin ja piian työpäivä kesti neljästä aamulla yhdeksään illalla (työaikaan laskettiin mukaan myös ruoka-ajat ja ruokalevot). Lasten käyttöä tehdastyössä pidettiin luonnollisena asiana kuten maataloudentyössäkin ja monille se oli ainoa keino ansaita elantonsa. Lapset olivat haluttua työvoimaa pienen kokonsa, vähäisen ruoantarpeen ja näppäryytensä vuoksi. Esim. Lapset repivät paaleista puuvillaa, olivat apulaisina kehruukoneella, yhdistellen katkenneita langanpätkiä toisiinsa ja he mahtuivat koneiden alle tekemään huoltotoimenpiteitä paikkoihin, jonne aikuiset eivät mahtuneet.

Kuva 1890-luvulta. Kuvassa Forssa-yhtiön Viksbergin tehtaalaisia. 
Eturivissä istumassa tamppipoikia ja muita lapsityöläisiä.
Lähde piipunjuurella. fi https://bit.ly/34r0aqf


Tehtaalainen vietti enimmät ikävuosistaan tehtaan kiviseinien sisäpuolella, usein lapset astuivat koneiden ryskeeseen jo 8-vuoden iässä. Vuoden 1868 lain mukaan työhön ei olisi saanut ottaa 12-vuotta nuorempia, mutta teollisuudessa tätä lakia ei noudatettu pitkään aikaan. Forssan tehtaisiin ei enää 1870-luvun lopulla olisi haluttu ottaa alle 12-vuotiaita, mutta asia riippui paljon mestarista ja osa lapsista valehteli ikänsä vanhemmaksi kuin oli. 
Lasten eli alle 15-vuotiaiden asema työelämässä nousi 1800-luvun puolivälissä keskustelun aiheeksi, kun lapsityövoiman käyttö tehdasteollisuudessa yleistyi. Vuoden 1868 elinkeinolaki teki 12-vuotiaiden tehdastyön ja 12-18-vuotiaiden yötyön luvanvaraisiksi, mutta luvan myöntävää viranomaista ei kuitenkaan selvästi nimetty.

Forssan tehtaankoulu oli maahamme viimeisenä perustettu vuoro-opetuskouluna aloittanut tehtaankoulu ja ainoa 1860-luvulla. Hagelberg oli tehtaankoulun opettajana vuoteen 1866. Hänen palkkansa oli 8 markkaa viikossa ja 3 tynnyriä viljaa vuodessa. 
Hagelberg jatkoi tointaan tehtaan konttorissa vuoteen 1869 ja vuotta aikaisemmin hän meni naimisiin 16-vuotiaan tehtaantytön, entisen oppilaansa Vilhelmiina Romsin kanssa ja erosi sitten pian yhtiön palveluksesta. 


Gustav Viktor Lundell.
Kuva Esko Aaltosen kirjasta 

Forssan seurakunta 25-vuotias.

Ensimmäiseksi varsinaiseksi opettajaksi palkattiin Gustav Viktor Lundel 1867 Taalintehtaalta. Hänet mainitaan Forssan oloihin erinomaisesti sopivaksi opettajaksi, joka lyhyessä ajassa saattoi suuren koulun hyvään kuntoon.

Lundell kirjasi täsmällisellä käsialallaan "yx wiikon lapset", merkitsi ylös heidän osaamisensa kouluun tullessa ja perhetaustan. 
Arvosteluasteikko oli yhdestä neljään. Luettelon ensimmäisenä oleva Kustaf Styf oli osannut kakkosen edestä yhteenlukua, tavaamista, aakkoskirjaimia ja huoneentaulun, Lutheruksen Katekismusta Kustaf oli hallinnut vain ykkösen edestä. Rooman historian, kirkkohistorian ja isänmaan historian ja matematiikan erittelyn kohdalla sarake on tyhjä. Laatuluvut, sekaluvut, murtoluvut ja täysiluvut ovat olleet kouluuntulijoille aivan uutta asiaa. 
Kustaf pääsi kouluun 11-vuotiaana, ja oli nuoremmasta päästä, sillä 13 vuotta näytti olevan koululaisten keski-ikä. Ensimmäisen viikon oppilaiden joukossa oli myös monta 17-vuotiasta. Oppilasmartikkelin mukaan oppilaat olivat 9-17-vuotiaita. 
Kustafin isä oli merkintöjen mukaan 'trekolitrenki' - siis kaiketi töissä tehtaan puutarhassa. Joidenkin oppilaiden kotioloista kerrotaan, että on 'piikan poika', 'torpparin poika', ja monen sarakkeen päässä lukee tylysti 'epärä' (äpärä). 

Tutkintojärjestys 1870 kertoo koulun opetusaineista: maantiede, uskonto, sisäluku, historia ja luonnontieteet. Poikia on kuulusteltu myös suomenkielestä, tyttöjen kohdalla tässä kohdin puhutaan woimistelusta.

Lundellia kutsuttiin Forssan maisteriksi. Lundell oli alusta alkaen Grandfeltin suosiossa ja sai pitää myös rippikoulua Forssan lapsille. Lundell oli hyvä saarnamies ja evankelisen liikkeen ensimmäisiä taistelijoita paikkakunnalla ja hän pyrki kasvattamaan oppilaita vakavassa kristillisessä mielessä. Samaan aikaan Forssassa evankelisen herätysliikkeen johtomiehenä oli tehtaankaupan hoitaja Fabian Churman ja jo 1870-luvulla pidettiin ahkerasti hengellisiä kokouksia tehtaankoulussa ja muualla.  

Joka sunnuntai piti oppilaiden saapua tehtaankoulussa pidettävään jumalanpalvelukseen, missä Lundell itse saarnasi, niin että koulusalin seinät pullistelivat, ja kun muu väki poistui, lasten piti jäädä penkkeihinsä ja Lundell toimitti nimenhuudon, eikä kukaan saanut olla poissa. Kekseliäämmät pojat hiipivät sisälle vasta nimenhuutoon. 
Lundell opetti vuonna 1868 yhdeksän tuntia päivässä arkisin ja vielä sunnuntaisin 4-6 tuntia, ja lisäksi piti rippikoulua jne. Sanomalehtiuutisessa 1872 kirjoitetaan, että "täytyy ihmetellä opettajan intoa", kun suurin osa pojista on vielä yhteiskunnan onnettomuuslapsia, jotka ilman tehdastyötä ajautuisivat kerjäläisiksi. Ja vaikka tunneille ei pakotettu ketään, koulua kävivät lähes kaikki tehtaan nuoret.
Lundell kuoli kuitenkin jo 1874. Arkkuun nostettu ruumis oli koulusalissa oppilaiden nähtävänä. Hänkin oli puhtaudessa ja taidossa saanut Forssan lapsiin suuren edistyksen.




Seuraavaksi opettajaksi tuli Herman Palmroth Vähästäkyröstä kesällä 1874, joka oli luonteeltaan tyly, jäykkä ja vaativa, mutta väsymätön ja uskollinen. Palmroth ei ollut Granfeltin suosiossa, sillä Wahrenin ja Granfeltin välit olivat rikkoutuneet vuonna 1871 ja opettajanvaihdoksessa Granfelt otti rippikoulun takaisin Tammelaan. Kirkkoherra suhtautui entistä terävämmin tehtaalaisväestön epäsiveelliseen elämään ja aviottomien lasten lukumäärään. Tehtailija Wahren oli myös sallinut asettaa oluttuvan tehtaan alueelle ja myös olutkauppojen runsaslukuisuus oli Granfeltille kauhistus. 

Kouluun palkattiin myös apuopettaja Briitta Koljonen. Koljonen oli ajallaan uudenlainen opettaja, jolla oli mukaansa vievä opetustapa. Hän antoi tyttöjen pyörähdellä piirileikkiäkin ja tämä oli ankaralle Palmrothille kauhistus. Palmroth kokosi lasten edestä Maamme-kirjatkin liian kevyenä sielunruokana. Koljonen opetti kauniita maallisia lauluja, kuten 'Kas myllär salvan aukaisee, kas kuinka koski hyökkäjää' ja 'Makioita mansikoita syödä saamme kohta'. Palmroth oli sitä mieltä, että kaksi herraa ei sovi samaan linnaan ja Koljonen sai lähteä. Palmroth jäi yksin. Palmroth toimi opettajan virassaan vuoteen 1893, sen jälkeen opettajan virkaa hoitivat ylioppilaat O. Levänen ja A.F. Raunio 1894-1895. Seuraava vakinainen opettaja oli 1895-1909 Kaarlo Ahde ja viimeisenä 1909-1919 Ernst Haapakoski.



Kouluopetus oli vuoro-opetusta, ns. lankesterikoulu. Menetelmällä tarkoitetaan 1700-1800 -lukujen vaihteessa Englannissa kehitettyä järjestelmää, jossa vanhempia oppilaita, monitoreja, käytetään nuorempia opettaessa. Se oli keskitettyä, konemaista ja pakotti jokaisen oppilaan toimimaan komennuksen mukaan. Se oli myös halpa, sillä vanhempien oppilaiden myös opettaessa nuorempia, yhdellä opettajalla saattoi olla samanaikaisesti satoja oppilaita. Varhaisen teollisuuden tarpeisiin järjestelmä sopi hyvin. Luokanopettajien palkkaaminen samalle oppilasmäärälle olisi maksanut nelinkertaisesti. 1880-luvulla yhdellä opettajalla Palmrothilla oli parhaimmillaan 500 oppilasta ja apunaan vain opetukseen pätevä Julius Hagelberg. Hämeen Sanomissa kirjoitettiin 1880, että Forssan koulu on oppilasluvullaan varmaankin suurin koko Suomen maassa. (Lisäksi Tammelassa ja Forssassa oli muitakin kouluja.)

Opetus lähentyi 1870-luvulta alkaen suuresti tavallisen kansakoulun opetusohjelmaa, vaikka se olikin vielä ns. vuoro-opetuskoulu. tähän vaikutti se, että yötyö Kehräämöstsä lopetettiin 1896, jolloin tehdasyhteiskunnan lapset saivat entistä enemmän tilaisuutta ja aikaa koulunkäyntiin. 1880 Palmroth opetti lapsille uskontoa, historiaa, maantiedettä, äidinkieltä, laskentoa, kirjoitusta, piirustusta ja laulua. Palmroth ei siis enää pitänyt rippikoulua Forssan nuorisolle. (Palmroth muutti 1893 Tampereelle, missä meni kolmannen kerran naimisiin.) Granfelt ei huomannut sitä, että jokapäiväiset kesäiset jalkamatkat Tammelan kirkolle rippikouluun, eivät aina olleet siveellisesti vaarattomia. 



Oppilasainesta oli vaikea käsitellä, sillä lapset tunsivat olevansa itsenäisiä ihmisiä, kun he kävivät tehtaassa töissä ja ansaitsivat. Urakkaa oli jo puhtauden taidon edistämisessä. 



Luokkakuva vuodelta 1892 kertoo, että koulussa kävi kaikenikäisiä työläisiä, ei pelkästään lapsia. Opetusmartikkelin mukaan oppilaat olivat iältään 9-17-vuotiaita. Kun koulua käytiin yötyöviikolla, näkyy kuvassa oppilaiden silmissä unen sameutta. Kun yövuoro tehtaassa loppui, he kipaisivat Tehtaankoululle muutamaksi tiimaksi saamaan oppia lukemisessa, kirjoittamisessa ja luvunlaskussa. Joutilaisuutta pidettiin kaiken pahan alkuna ja juurena. Tehtaassa työskentelevät lapset kävivät koulua joka toinen viikko, jolloin heillä oli yötyövuoro ja he olivat päivällä vapaita. Aluksi pääasia oli uskonnollinen ja moraalinen opetus ja sen ohessa hyvän sisäluvun ja sen ymmärtämisen taitoa. Ohessa opetettiin myös laulua, koska se oli hyvä sivistysväline sekä viatonta ajanvietettä. Luennoiden opettaja myös tutustutti oppilaita jokapäiväisiin fysikaalisiin ilmiöihin, historiaan ja maantieteeseen. Myös säästäväisyyttä tähdennettiin ankarasti. Kirjoitusta opeteltiin hiekan peittämällä pöydällä, mutta pian oppilailla oli käytössä rihvelitaulut.
Viikkotuntimäärä oli kymmenen tuntia, kymmenen lukuhetkeä. Koulua käytiin kahdessa vuorossa, toiset suoraan töistä aamupäivällä, toinen joukko iltapäivällä, tytöt ja pojat erikseen. Luokkakuvassa he ovat kuitenkin yhdessä. Kuvan ilmeet kertovat ankarista elämänolosuhteista, mutta myös pitkän valotusajan totisesta päättäväisyydestä. Parin tytön pää on heilahtanut, eikä heidän kasvoistaan saa selvää.

Alla oleva kuva ei ole kyseinen luokkakuva, vaan Forssa-yhtiön kehräämön laappi-, karsta- ja käämikoneiden työläisiä vuodelta 1896 taustanaan Kehräämön 1985 tehty laajennusosa. Kuva piipunjuurella.fi-tietokannasta https://bit.ly/34wg7v6 



Forssa-yhtiön lapsityöläisiä vuonna 1886. 
Osa-suurennos edellisestä kuvasta.
Kuva piipunjuurella.fi https://bit.ly/35vgCG7
-Kun maassa jo oli lumipeite, useimmat pojat juoksivat paljain jaloin tehtaasta. 
He olivat silti huomattavasti paremmassa asemassa kuin tuhannet ikäisensä, sillä he olivat järjestäytyneen yhteiskunnan piirissä. Monen kohtalona oli tuohon aikaan jatkuva nälkä, ankeus ja kerjuu, tehtaaseen työhön pääseminen merkitsi turvattua elämää ja sosiaalista nousua, johon kuului myös Tehtaankoulussa käynti.


Ne koululaiset, jotka eivät olleet suoranaisessa tehdastyössä (työtä tehtiin 12 tunnin jaksoissa), kulkivat timpureiden, muurareiden ja muiden erikoismiesten kanssa. Oli tapa, että mestarit tarkoin pitivät kirjaa poikien tekemisistä. 
Mestarien merkinnät kertovat seuraavaa: ollut telefoonia ylöspanemassa, toinen öljyä korkkaamassa asemalla, kolmas lahtissa herra tohtorilla ja meijerillä, joku oli kiviä ottanu maatiesiltaan ja joku toinen herra tohtori Prokopen tooli laittanu. Oli myös merkintöjä: ruumiskirstua tehdyn NN:lle tai ruumiskirstu valmistetun MM:lle. Samoin oppilasluettelot kertovat oppilaiden tehtävistä tehtaalla eräällä 1870-luvun viikolla: Laittamassa Herra Tohtori Procopen kääsiä, karvanneen liinaa, puhdistaneen korsteenia, olleen kalkkiuunilla ja värihuoneella, roskapuuta sahaamassa.


Opetusvälineistöä Tehtaankoulussa oli mm. kriffelitaulu, 64 linearia, 24 rautaista kirioituspännää, 36 pläkkiastiaa, satsi löysiä kirjaimia, 12 pyhintä (handukar), yksi wesipullo ja prikkaa, sylkiloota, urut ja kello. Lisäksi löytyi rautainen ruskanlapio, walkean korjausrauta, viisi juomalasia, wesikannu ja kuppi kuparista ja siihen kuuluva kaappi, 12 maalattua tuolia, kaksi pöytää loodan ja lukon kanssa sekä kaksi pläkkistä wesiämpäriä. Lisäksi opetusvälineluettelossa, joka on ilmeisesti Lundellin ajoilta mainitaan mm. 60 Koulu-Raamattua, 50 luonnonkirjaa, 40 luvunlaskukirjaa, 50 Suomen maan historiaa ja Maammetietoa, Suomen kielen kielioppi ja Voimistelun oppikirja.


Kuva opistolaiskunnan kuvakokoelmasta.


1900-luku

Opetus Tehtaankoulussa oli tiukkaa ja ankaraa, mutta yksi poikkeus opetuksessa oli: esim. 27.11.1907 koulussa ei aherrettu katekismuksen parissa. Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan ja tuona päivänä oli Hänen Majesteettinsa Keisarinnan syntymäpäivä. Ja 19.5.1908 oli Hänen Majesteettinsa Keisari Nikolain 40. syntymäpäivä.

Päiväkirjan kertomaa vuodelta 1910:
torstai 26.5. luokkahuoneen puhdistus
perjantai 27.5. Hänen majesteettinsa Keisari Nikolai II:n kruunauspäivä.
19.12. luokkahuoneen puhdistus
20.12. vaatetetaan joulukuusi

Suomi itsenäistyi 6.12.2017. Perjantaina 19.4.1918 opettaja Ernst Haapakoski oli merkinnyt päiväkirjaan opetustunnit, joilla uskontotunnilla aiheena oli Juudean valtakunnan loppu ja Baabelin vankeus, historian tunnilla isoviha. Lauantaina päiväkirja toteaa, että punakaartilaiset vangitsivat opettajan ja veivät Toijalaan ja sieltä Hämeenlinnaan.

Koulun toiminta lopetettiin 1919. Viimeinen opettaja oli Oili Haapakoski. 
Pari vuotta myöhemmin Suomeen tuli yleinen oppivelvollisuuslaki ja yhteiskunta otti vastatakseen lasten opetuksesta. Laki oppivelvollsuudesta ja lasten käyttämisestä ammattityöhön tekivät vaikeaksi lasten siirtymisen kotoa suoraan työelämään.
Rakennusta ei myöskään enää käytetty jumanlanpalvelustarkoitukseen, sillä Forssaan oli juuri rakennettu kirkko 1918.  

Tehtaankoulu 1920-luvulla. Kuva opistolaiskunnan valokuvakokoelmasta.


1920-luvulta alkaen tehtaankoulurakennus oli pääasiassa Forssan työväenopiston käytössä. 

1922 Forssan työväenopistossa alkoi ensimmäisenä Suomessa kotitalouden opetus ja seuraavana vuonna 1923, myös ensimmäisenä työväenopistohistoriassa käsityöopetus ja näistä syistä Forssan opistoa aluksi halventavasti nimiteltiin soppakouluksi ja kankuriopistoksi. Tehtaankoulun sali toimi käsityösalina ja toinen pää kotitalousopetuksessa.

 Kuvassa vasemmassa yläreunassa salin seinällä on työväen Wahrenin haudalle laskema hopeaseppele:  
“A.W. Wahrenille elokuun 28 p. 1885 Forssa yhtiön kiitolliselta työväeltä. “

Kun Wahren kuoli, työväki keräsi keskuudestaan rahaa hautaseppeleen tilaamiseen. Hautajaisten jälkeen seppele ripustettiin Forssa-yhtiön tiloihin. Nykyisin seppele on Forssan museossa. Kuvassa salin seinällä olevat urkupillit olivat vain näkönä.





Kuvat opistolaiskunnan valokuvakokoelmasta.



Finlayson lahjoitti 1982 Tehtaankoulun vanhaa irtaimistoa Forssan kaupungille. Joukossa oli ompelukone 1870-luvulta. 

Kehystetyssä kuvassa Elli Laurila.

Koulusali oli vuosikymmenet täynnä kudontapiirin kangaspuita. Poikkeuksen toimintaan teki 1940-luvulla sota-aika, jolloin Tehtaankoulusta tuli sotasairaala.

Opistoa Tehtaankoululla pidettiin vuoteen 1977 asti. Rakennus oli vuosikymmenet saanut olla sellaisenaan, korjaamatta ja oli päässyt huonoon kuntoon, niin että oravat pitivät sitä leikkipaikkanaan ja opiston kutojat hytisivät kylmästä. Omistaja Finlayson ei halunnut korjata, eikä säilyttää rakennusta ja se luovutettiin Forssan kaupungin omistukseen.



Lisäksi 1960-luvulla Tehtaankoulun alueelle, Kartanonkadun varteen, rakennettiin kerrostalo ja koulu jäi ahtaasti tämän kerrostalon tontille ns. rasitteena sen pysäköintialueelle, talon portaiden eteen, ja rakennus piti poistaa 1977 loppuun mennessä. As. Oy Saksanhovin asukkaat kutsuivat Tehtaankoulua taloröttelöksi ja he yhtiökokouksessaan päättivät, että talo on purettava järjestysoikeuden päätöksen mukaisesti.


Demari kirjoittaa 24.3.1978: Työväenliikkeen historiaan koulu liittyy sikäli, että sen penkillä sai opetusta Miina Sillanpää, yksi liikkeen tiennäyttäjistä.
Miinasta lisää, Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana: 
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/miina-sillanpaa-forssan-tyovaenopiston.html


Tehtaankoulun säilyttämisen puolesta käytiin ankara taisto, suojelusota, jossa Ulla Nummikoski oli suuressa roolissa. Museovirasto teki 1977 aloitteen koulun suojelemisesta, julisti sen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi. Forssan kaupunki hanasi aluksi Museoviraston ja Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen suojeluhanketta vastaan, mutta mieli muuttui vähitellen, ja valtioneuvosto vahvisti lääninhallituksen lopullisen suojelupäätöksen. Museoviraston mielestä juuri Forssan kaupunki oli alunperin aiheuttanut rakennuksen vaikean tilanteen kaavoittamalla alueen 1960-luvulla niin, ettei rakennuksen säilyttämistä otettu huomioon. Tehtaankoulu siirtyi Finlaysonilta kaupungille ja kaupunki maksoi suojelulaskut. 

Suojelu johti rakennuksen siirtämiseen kokonaisena mittansa verran Yhtiöpuistoon päin. Rakennus nostettiin pyörille ja hilattiin 25 metriä puistoonpäin. Opiston kellari jäi autopihan alle.


Yllä kuvat 1978 Tehtaankoulussa pidetystä näyttelystä. Lähden piipunjuurella.fi

Forssan Kotiseutu- ja Museoyhdistys ja Forssa-Kerhon opetusministeriön tuella järjestetty näyttely Forssan kansanopetuksen alkuajoista järjestettiin Tehtaankoululla 1978. Näyttelymateriaali oli lähinnä talon vintiltä säilynyttä omaa perua, osa Vieremän kiertokoulumuseosta lainattua. Näyttelytarpeiksi Tehtaankoulun kouluajoilta on säilynyt mustia tauluja, helmitauluja ja osa runsaasta kartastosta.

Tehtaankoulun salissa jossakin vaiheessa olleet opetustaulut:






Uno Cygnaeus tuli 1861 kansakoulujen ylitarkastajaksi ja asetus kansakoulutoimen perusteista julkaistiin vuonna 1866. Kirjeessä tehtaanjohtaja Wahrenille Cygnaeus jyrisee: "Tehtaissa työskentelevät lapset, jotka on otettu köyhimmän väestön kurjista mökeistä, ovat nekin kansan lapsia, ja juuri kansan lapsille on kansakoulu tarpeen pohjakouluksi heidän uralleen. Tehtaantyö on yksipuolista ja vaikuttaa haitallisesti nuoriin työntekijöihin sekä ruumiillisesti että henkisesti." Lausunto oli tarkoitettu yleisesti kaikille teollisuuslaitoksille.
Cygneus oli kuitenkin tarkastuskäynnillään koulun kevään päättäjäisissä vuonna 1868 tyytyväinen Forssan tehtaankoulun opettajan työhön. Lundell oli ankara ja vaativainen ja taitava opetustyössään, huolimatta oppilasmäärän suuruudesta joka oli 500.
 https://bit.ly/35w78KH


Nykyisinkin salin samanpuoleisella seinällä olevat Topelius ja kansakoulun isä Uno Cygnaeus olivat näyttelyssä tuijottamassa toisiaan vastakkaisilta seiniltä. Nämä kuvat Oy Finlayson Ab lahjoitti Forssan kaupungille, kuten ristikellon, virsitaulun ja ompelukoneen. Cygnaeus kävi tutkistelemassa koulunpitoa vuonna 1868, jolloin koulun oppilasmäärä oli 250 lasta. Wahren ymmärsi koulutuksen merkityksen oli omaksunut kansanvalistuajatuksensa keskusteluissaan ystävänsä Cygnaeuksen kanssa ja oli tämän kanssa kirjeyhteydessä. Sanomia Turusta vuonna 1859 kirjoittaa Wahrenin sanovan: ”Ei meillä ole oikeudella toivottava mitään hyvää kansalta, jonka kasvatus on kokonaan laiminlyöty ja jonka kielellä vielä muutamia vuosia sitten tuskin ainoatakaan kirjaa löytyi painettuna paitsi hengellisissä aineissa.”
Omalla seinällään näyttelyssä olivat Tehtaankoulun ankariksi kurinpitäjiksi tunnetut ensimmäiset 'koulumaisterit', opettajat Hagelberg, Lundell ja Palmroth sekä tehtaanlääkäri Friman, kiivasluontoinen herra, jonka kerrotaan Lundellin liiallisista kurinpidollisista toimista tuohtuneena rikkoneen hänen satulamaakari Enbergiltä valmistuttaman pelottavan pampun, kun kaksi poikaa olivat kertoneet hänelle, miten koulumestari hakkasi heitä. 

Tehtaankoulu vuonna 1978:
Kuvat piipunjuurella.fi -tietokannasta.


 Ennen siirtoa rakennuksen toisessa päässä oli opettajan asunto. 
Siirrossa säästettiin vain varsinainen koulurakennusosa.




Tehtaankoulu siirrettiin nykyiselle paikalleen marraskuussa 1979 ja sisustettiin 1981. Siirto- ja entistämiskustannukset olivat noin 700 000 mk. 
Jännittävä vaihe oli talon nosto kiskoille ja hilaaminen pituussuunnassa puiston puolelle. Siirto onnistui hyvin.

Rakennus seisoi siirtämisen jälkeen pitkään tyhjillään, sillä rahoja kunnostamiseen ei ollut löytyä. 

Elämä Tehtaankouluun palasi 1982, jolloin kunnostus oli tehty, ja oli vaaleaa, puhdasta ja valoisaa. Vanhat uunit purettiin Museoviraston luvalla, holvikaton alla oli loisteputkien rivistöt, talo sai uuden lämmitysjärjestelmän, ilmanvaihdon, sähkön ja valaistuksen. Kirkkosalimainen vaikutelma oli vaihtunut 1980-luvun arjeksi. Ulkoapäin puuhun soveltuva uusgotiikan leima ei hävinnyt.



Siirtotyön tehnyt rakennusliike arvioi että rakennuksen paino on noin 50-60 tonnia. 

Kun uusi perustus oli valmis, tehtiin siirto siten, että rakennuksen kummallekin sivulle asetettiin normaali rautatiekiskotus, kiskojen päälle kummallekin sivulle sijoitettiin seitsemän kuljetusvaunua. Rakennusta kohotettiin tunkkien avulla noin 30 senttiä ja talon alitse pujotetettiin teräsvaijerit, jotka kiinnitettiin ikkunoiden lävitse asetettaviin noin tonnin painoisiin terästankoihin. Näiden takojen päät asetettiin vaunujen päälle. Tangot pujotettiin paikoilleen autonostureiden avulla. Kun tukirakennelmat oli saatu valmiiksi, vedettiin rakennus tarkasti vaakasuorassa kahden kuorma-auton vintureilla uuden perustuksen päälle tai järeillä nostureilla. 
Ennen siirtoa rakennuksesta purettiin särkyvät osat, mm. muurit ja tiilikatto, jotka eivät kestä nostamista. 



Forssan lehti 11.3.2020 teki jutun Opistosata-näyttelystä, jossa oli samaan aikaan paikalla Matti Pajuniemi:

Koulu uuteen paikkaan
"Huomionsa näyttelyssä saaviin yksittäistapahtumiin kuuluu vuonna 1979 tapahtunut Tehtaankoulun siirto kerrostalon puristuksesta muutamalla kymmenellä metrillä väljempään puistoympäristöön. Työn toteuttajajoukkoon kuulunut Matti Pajuniemi muistaa homman sujuneen ongelmitta.
-Palkit vain rakennuksen alle, pyörät palkkien päihin ja ratakiskot pyörien alle. Koulu sopi sitä tunkeilta alas laskettaessa uuteen paikkaansa kuten pitikin. Ei se niin hyvin olisi mennyt ilman tarkkaa suunnittelua ja huolellista työhön liittyvää esivalmistelua." toimittaja Erkki Kuronen


Kuva Lassi Puhtimäki. Infotaulun esittelemä Tehtaankoulun siirto-operaatio on Matti Pajuniemelle tuttu asia. 

Samana päivänä Anitta Mero tuo opistolle isänsä Reijo Meron kuvaamia valokuvia (seuraavat 11 kuvaa) Tehtaankoulun siirrosta marraskuusta 1979.
Kuvat saa isommiksi ja selkeämmiksi klikkaamalla.














Rakennuksen ulkomuoto säilyi melko aitona, ainoastaan koristeellinen päätyikkuna laudoitettiin umpeen. Salin seinällä on seinäkello ja virsitaulu. Vintiltä löytyi alkuaikojen oppilasluetteloja ja todistuksia, ainekirjoituksia, kalustoluettelo ja päiväkirjoja. Harvinainen virsitaulu löytyi ullakolta purujen keskeltä, siihen ripustettiin pahvisia kirjaimia ja numeroita. Kalusteluettelossa niiden nimike oli 'satsi löysiä kirjaimia'.








Lean Mäkelän postikortti Ulla Nummikoskelle:
"Kyllä sydän sykähti ihan kurkkuun asti, kun astuin ovesta entiseen opinahjooni
Tehtaan kouluun. Kyllä oli ihanaa nähdä se kunnostettuna ja silti vanha säilytettynä. Olin siellä Kultaisen isän piirin mukana sitä uudistamassa. Niin että kiitolliset terveiseni puuhatytölle"




Opiston käsityöpuoli ei enää korjauksen jälkeen palannut takaisin rakennukseen, tila jäi muiden opiston kurssien käyttöön. 

Vuonna 1980 Forssan kansalaisopisto suunnitteli Tehtaankoulusta taidetaloa ja anonut kaupungilta tiloja käyttöönsä, sillä monia taideaineita joudutaan opettamaan epäsopivissa tiloissa ja toimintoja saataisiin keskitetyksi yhteen paikkaan. Teatteriyhdistyksen perustamisen myötä opisto menetti Teatteritalostakin iltoja. Toiminnalle ei ole kiitollista, opisto perustelee, että piirit ja kerhot kokoontuvat hajallaan eri puolilla kaupunkia. 

-Rakennus tarjosi Forssan kansalaisopiston tilaongelmalle pienen ratkaisun. Tehtaankoululle muuttivat 1982 opiston piireistä soittajat, laulajat, näyttelijät, tanhuajat, kaappien päällä komeilivat nukketeatterilaisten mökit. Päiväkäytössä oli taidepiirejä ja eläkeläistoimintaa, kuten joka toinen keskiviikko Hilkka Uusi-Hakimon vetämä Kultaisen iän kerho, ja ryhmään kuului peräti 139 henkilöä. Joka toinen viikko joukko kokoontui pienenmpinä ryhminä askartelemaan ja laulamaan Ilma Väkevän johdolla. Ryhmä ei enää kaivannut Teatteritalolle, jossa oli väliajan viettänyt. Joukossa muisteltiin, miten työväenopistoaikoina oltiin nuoria ja Tehtaankoulussa opiskeltiin kotitaloustaitoja ja ommeltiin ihania prodeerausten somistamia alusvaatteita, laulettiin Elli Laurilan kuorossa, kudottiin mattoja tulevaan kotiin ja juostiin kesken kutomisen tien toiselle puolelle opiston teoriapuolelle kuuntelemaan välillä esitelmiä. Keittiöpuolella oli keskellä suuri hella, jonka ympärille mahtui monta kokkia. Oli kuumaa, mutta hauskaa. Hellan ääreen palattiin sota-aikana uudelleen, kun oli opittava nyhjäsemään tyhjästä. 


2000-luku


Tehtaankoulu peruskorjattiin vuonna 2006. Tässä peruskorjauksessa päädyn ruusuikkuna tuli jälleen koristamaan rakennusta. 





Peruskorjauksen yhteydessä myös ristikello palasi takaisin salin seinälle. Ristikello on ollut rakennuksessa alusta asti sijaiten pääsisäänkäynnin yläpuolella eli nykyistä paikkaansa vastapäätä. Kello toimi rakennuksessa vuoteen 1978, jolloin Forssan kansalaisopiston käsityöpuoli muutti pois rakennuksesta. Kello varastoitiin väliaikaisesti kutomon kellariin.




Kelloseppä Hannu Mäkinen purki peruskorjauksessa kellon osiin, puhdisti, kunnosti ja vaihtoi tarvittaessa uusiin osiin. Mäkinen arvioi, että kellon osat on tehty Saksassa ja runko Forssassa, mistä kertoo kellossa lukeva paikallisen kellosepän Mansnerin (1830-1899) nimi. Myös painot lienevät paikallista tekoa. Kellon punnukset painavat melkein kymmenen kiloa kappaleelta ja ne riippuvat perinteisesti eläimen suolen varassa. Toinen painoista antaa voimaa kellon käynnille ja toinen lyönneille. Kello käy yhdellä vetämisellä kaksi-kolme viikkoa, kun tavallisesti kaappikello vaatii vetämistä viikon välein.

Kello edustaa kaappikellojen kukoistukauden 1800-1860-luvun loppuvaihetta Suomessa. Ristikello on Forssan vanhimpia. Taulun alta löytyy vuosiluku 1862 eli vuosi jolloin rakennus vihittiin käyttöön. Ristimuoto kertoo rakennuksen kahdesta käyttötarkoituksesta niin kirkkona kuin kouluna.





Tehtaankoulun ohitse kulkevan kevyenliikenteenväylän nimi on Elämänpolku.
Se johti Tehtaankoulun vieressä olevaan tehtaan sairaalaan.





Tehtaankoulun nykyhetken kuvat on ottanut Tanja Härmä 24.11.2019, jolloin Forssan kansalaisopiston opistolaiskunnan vuosikokous pidettiin Tehtaankoululla. Kokouksessa mm. päätettiin opistolaiskunnan nimenmuutoksesta Wahren-opiston opistolaiskunnaksi.

Tehtaankoulu sijaitsee Forssassa, Puutarhankatu 4, Yhtiönpuiston (Wahreninpuiston) välittömässä läheisyydessä. Rakennuksessa on nykyisin iso juhlasali ja keittiö.

Tekstin kokosi Tanja Härmä.





Lähteet

K.V. Kaukovalta (1934). Forssan puuvillatehtaan historia 1847-1934.

Esko Aaltonen: Entisajan Forssaa ja sen väkeä.

Esko Aaltonen: Forssan seurakunta 25-vuotias.

Lauri Uusi-Hakimo: Kirkko tehdaskylässä 70 vuotta.

Lauri Uusi-Hakimo: Pyhäkoulusta peruskouluun. Kunnallista kansanopetusta Forssassa 1897-1997.

Ulla Nummikosken leikekirja Tehtaankoulusta:
Tehtaankoulussa työnteon välissä, Turun Sanomat 24.9.1982
Yhdellä opettajalla oli 500 oppilasta, Aamulehti 5.10.1982
Tehtaankoululla on värikkäät perinteet, Forssan lehti 28.5.1978
Eurooppa tuli Forssaan Upsalan sillan kautta, Turun Sanomat 5.10.2005
Tehtaankoulun kello puolustaa aikaansa, Forssan lehti 6.11.2007
Kaisa Ahonen: Forssan teollisuusympäristön taustaa 1978
Forssan lehti: Lähetettyjä- palstan mielipidekirjoitukset Tehtaankoulusta 

Tehtaankoulu, Häme-Wiki

Talon tarina, Forssan ainoa varmasti suojeltu rakennus

Lapsuuteen liittyvät asiakirjat. Arkistojen portti.
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Lapsuuteen_liittyv%C3%A4t_asiakirjat

Nälkävuodet ja lapsityövoiman käyttö. Sivulta Koko kansan Miina Sillanpää.
https://miinasillanpaaseura.fi/lisatietoa/

Auli Korhonen. Nainen ja tekstiilityö.
http://www.aulikorhonen.net/2002/06/nainen-ja-tekstiilityo/

Maataloudesta tehtaaseen
https://www.genealogia.fi/genos-old/70/70_194.htm



Muut Opisto sata -blogikirjoitussarjan tekstit:

Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:

Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/sivistysyhteiskunnan-ja-hyvinvoinnin.html

Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/matka-aino-kilven-kanssa-tyovaenopiston.html 

Aira Rauhala ja Lea Mäkelä -Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten:

Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/miina-sillanpaa-forssan-tyovaenopiston.html

KÄSITYÖ -tuo uusi ja outo oppiaine. Forssan työväenopiston käsityöopetuksen vaiheita 1920-luvulta vuosituhannen vaihteeseen:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/kasityo-tuo-uusi-ja-outo-oppiaine.html

Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980:
https://opistosata.blogspot.com/2019/10/tehtaankoululta-maakunnan-kautta.html

Kankuriopiston 1990-luku
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/kankuriopiston-1990-luku.html

Mennään tuonne opistolle, ei tämmöisenä lauantaina muutakaan keksi. Pentti Vahteran teksti:
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/mennaan-tuonne-opistolle-ei-tammoisena.html

Forssan työväenopiston kuusijuhla 1959
https://opistosata.blogspot.com/2019/12/forssan-tyovaenopiston-kuusijuhla-1959.html

Että ihminen ihmisen löytää -Toveritoiminta opistoissa
https://opistosata.blogspot.com/2020/01/etta-ihminen-ihmisen-loytaa.html

Työväenopiston Hammerfestin matka 1956 -Eila Alénin albumista:

Forssan työväenopiston äiti Elli Laurila


Puolet sadasta vuodesta -Forssan työväenopiston historiaa https://opistosata.blogspot.com/2020/03/puolet-sadasta-vuodesta.html