torstai 6. helmikuuta 2020

Työväenopiston Hammerfestin matka 1956 -Eila Alénin albumista



Tunnelmia Työväenopiston Hammerfestin matkalta 1956 valokuvien muodossa.
Valitut kuvat ovat siinä järjestyksessä kuin Eila Alénin albumissa oli. Kaikki albumin kuvat eivät suinkaan ole tässä.  

 Ensimmäinen matkapäivä: Junalla Forssasta Kemiin. 


Matkareitti Forssa - Kemi - Ivalo - Karigasniemi - Hammerfest - Gratangen - Narvik - Kiruna - Kemi - Forssa

 Kuvat saa isommiksi ja selkeämmiksi klikkaamalla.

Toisena matkapäivänä lähdettiin Kemistä autolla n. klo 7. Rovaniemellä ruokailutauko. Sodankylässä kahvitauko. Illalla saavuttiin Ivaloon, jossa yövyttiin.




Ivalossa leirinuotiolla.

Inarinjärven rannalla.

3 matkapäivä: Aterian jälkeen matka jatkuu Inariin ja sieltä suurten erämaiden halki Karigasniemeen. Matka jatkuu laajassa tunturiseudussa ja pitkin vuonon rantaa Hammerfestiin.

Ruokatauko Karigasniemessä.


Tenojoella kalassa.




"Oletteko koskaan ollut mukana sellaisella retkellä, ja nimenomaan reppuretkellä, jossa on mukana kymmenen naista ja kaksi miestä? Ellette ole, niin menkääpäs!"

 "Retki alkoi Kemistä, se tehtiin henkilövaunuilla ja automatkaa kertyi yli 2.000 km. Lisäksi tuli lossimatkat sekä Narvikin ja Kiirunan välinen junataival ja maksu oli vain 10.000 mk. Oppaana toimi voimistelunopettajaksi valmistuva nuori neitonen, joka tunsi reitin, puhui norjaa ja oli kuin päivänsäde. Kuljettajat olivat leirielämään tottuneita Kemin taxiajureita, joiden kyydissä jokainen tunsi olonsa turvalliseksi. Ja tuo tunne ei Norjan teille kuljettaessa ole itsestään selvä asia. Ei ainakaan niiden matkustajien mielestä, joiden ajopelin tapasimme jyrkänteen laidalta pyörät ylöspäin. Onneksi rinteellä kasvoi sitkeitä vaivaiskoivuja, jotka olivat estäneet auton kierimisen rotkoon."

 "Kunnioituksemme vaimoväkeä, nimenomaan Forssan Työväenopiston naisia kohtaan lisääntyi tuolla retkellä huomattavasti. Matkalle lähdettäessä heidän kantamuksiaan katsellessamme olimme varmat, että puolet varusteista myytäisiin halvalla lappalaisille. Mutta eipäs, päin vastoin he ostivat näiltä lisää. Niinikään vaaditaan sisua asettautua leirille vasta lumesta vapautuneen hyisen Jäämeren rannalle, jossa ainoana kasvillisuutena on eräälainen vaivaispaju ja marrosta maasta siellä täällä pänsä nostavat pienet kukat lämpämittarin pysytellessä nollan tuntumassa. Mutta epäröintiä ei esiintynyt, vaikka toisinaan olisi ollut mahdollisuus majoittautua retkeilymajaankin. Eikä kestänyt kuin puolisen tuntia, kun teltat jo olivat pystyssä, kahvi kiehui ja perunakeitto höyrysi."



Hammerfestissä.
4 matkapäivä: Retkeilyä Hammerfestin nähtävyyksillä ja tuntureilla.



Hammerfestin leirillä. 





"Jos on kymmeniä vuosia kuvitellut jostakin jotakin, niin todellisuus tavallisesti tuottaa pettymyksen. Sellaista ei tuottanut meille Jäämeri. Se oli sellainen miksi tuon 'miesten meren' olimme kuvitelleetkin. Kun saavuimme Hammerfestin lähistölle, oli kellon mukaan myöhäinen ilta, mutta aurinko pilkisteli mustien pilvien lomasta vielä korkealta. Eikä se laskenut ollenkaan, katosi vain hetkeksi meidän näköpiiristämme korkean, synkän tunturin taakse." 

Näkymä leiriltämme Jäämerelle.




"Kolauksen tapaisen yllätyksen tuotti kotalappalaisten tapaaminen. Se tapahtui Hammerfestista lounaaseen sijaitsevalla ylätasangolla, jängällä. Kotayhdyskunta oli asettunut aivan maantien tuntumaan paikalle, jossaihmisellä ei olisi luullut olevan mitään elämisen mahdollisuutta. Silmän kantamiin oli vain martoa, kumpuilevaa alastonta tundraa, jossa ei viihtynyt edes vaivaiskoivu. Näkymää kehysti harmaa usva, viima oli viiltävän kylmä. Kodat oli kyhätty purjekankaasta ja niiden kaluston muodostivat porontaljaiset makuusijat, joiden alustana oli varpuja. Ainoana kehityksen merkkinä paimentolaisasteesta oli se, että avotulen asemesta kodissa oli hellakamiina. 
Erään kodan edustalla oli lisäksi käsinkierrettävä ompelukone. Näkymä oli masentavuudessaan riipaiseva. Ja kuitenkin elämä sykki täällä ainakin näennäisen lämpimänä. Kotosalla oli vain naisia ja lapsia sekä ihmeen kesyjä koiria, sillä miehet olivat tunturilla porotokkia paimentamassa.
Eräässä kodassa paistettiin vohveleita ja ne olivat herkullisen tuoksuisia. Vanhin tapaamamme vaimo puhui auttavasti suomea, mutta oli perin harvasanainen, milteipä töykeä. Jonkin verran ystävällisemmäksi hän muuttui, kun ostimme eräältä pikkutytöltä joitakin poronnahasta tehtyjä matkamuistoja huikean kalliiseen hintaan, suostuipa hän tulemaan kanssamme valokuvaankin. Lappalaisromantiikasta ei ainakaan tämän yhdyskunnan yhteydessä voinut puhua."



5 matkapäivä: Hammerfestistä lähdettyä alkaa matkan jännittävin osuus, sillä maantie mutkittelee vuononrantoja nousten ja laskien. Maisemat tulevat yhä karuimmiksi, tunturit korkeammiksi. Yövytään Sörkjosenissä.


6 matkapäivä: Aamulla jatkuu matka vuononrantoja Olderdaliin ja lautalla Lyngseidettiin. Sieltä edelleen Vollanin kautta Tromsöön, jossa yövytään.
Lossia odotellessa.

Lyngseidetissä.
7 matkapäivä: Aamupäivällä tutustutaan kaupungin nähtävyyksiin, sen jälkeen jatketaan matkaa ihanaan Gratangenin laaksoon. Yöpyminen Gratangenissä.



8 matkapäivä: Retkeillään Höitind-tunturilla (1167 m) ja pienessä kylässä vuonon pohjukassa.



Viljami: Jängältä ja Jäämereltä
"Herttaisimmat hetkemme vietimme Gratangenissa, Narvikista noin 40 km koilliseen sijaitsevan vuonon pohjukassa, jotka jatkuu sisämaahan silmäähivelevänä laaksona. Telttamme pystytimme kohisevan kosken partaalle vaivaiskoivumetsikköön. Päivä paistoi ja tunturin lumipeitteiset huiput kimaltelivat varsinkin auringon laskun ja nousun aikoihin, joiden väliä oli vain hetkinen, ihmeellisin värivivahtein. Täällä kiipesimme 1.167 metriä korkean Höitindin huipulle. Se oli vaivalloinen urakka, mutta maksoi vaivan. Näköala teki sanattomaksi. Etelässä näkyi vuonojen sirpoma meri, kyliä ja laaksoja, mutta pohjoisessa vain lumipeitteisiä, veitsenteräviä vuorenhuippuja loppumattomiin. Siellä oli vastassa kuollut, hyinen, houkutteleva ja samalla torjuva maailma, mihin ihmisellä ei ole mitään asiaa. Yllättävää oli todeta, että kullero kiipesi tunturinkuvetta jopa korkeammalle kuin vaivaiskoivu ja että esim. Höitindin huipulla, jossa vihreyttä esiintyi vain kämmenenkokoisina läikkinä, kasvoi mitä ihmeellisimpiä kukkia lumipälvien lomassa.
Kaksi joukostamme ei huipulle saakka kiivennyt, mutta kohteliaana miehenä jätämme mainitsematta keitä ne olivat. Joka tapauksessa oli hauska palata 'puolimatkan krouviin' jossa odotti Olgan keittämä kahvi. Paluumatkalla kuulimme hätääntynyttä lampaan määkinää ja ennen pitkää Aimo keksi saniaisten peittämän syvän onkalon, josta ääni kuului. Kaksin miehin saimme nostaa voimiemme takaa, ennen kuin lampaan tuosta ahtaasta kirnusta saimme ylös, mutta se ei päästänyt ääntäkään, katseli vain meitä suurin, rukoilevin silmin. Mutta heti vapauteen päästyään se määkäisi kuin kiitokseksi ja seurasi sitten meitä pitkän matkan."







9 matkapäivä: Aamiaisen jälkeen jatkuu matka Narvikiin. Klo 15 tienoilla lähdetään junalla Ruotsiin. Klo 20 aikaan saavutaan Kiirunaan, jossa yövytään.
Narvik.



Kukkolan koskella.


"Narvikissa retkikuntamme lastattiin autoineen päivineen junaan, joka kuljetti meidät jylhän tunturimaaston halki ja lävitse Kirunaan Ruotsin puolelle. Ihmeellisempää junamatkaa ei juuri saata kokea edes Dolomiiteilla Italiassa tai Sveitsissä. Lukemattomat tunnelit ja lumiaitasuojat tosin rajoittivat näköalaa melkoisesti, mutta siellä täällä silmä tavoittaa vain pilviin hukkuvia vuorenhuippuja ja syvänsinisiä vuonoja ja tunturijärviä.

 Kiruna (Kiiruna) on siitä mukava kaupunki, että siellä ainakin jokaisessa liikkeessä ja ravintolassa on suomea taitavaa henkilökuntaa. Näimme kaupungin sikäli kolkoissa olosuhteissa, että koko sen vuorokauden, minkä siellä viivyimme, satoi kuin saavista kaataen. Telttamajoitus tuollaisissa olosuhteissa tuulisen järven rannalla ei ollut houkutteleva. Mutta sen ihmeen koimme, että naisväki sai pakatuksi matkavarusteensa tuntia ennen määräaikaa. Oli näet viimeinen pysähdyspaikka ulkomailla ja useimmilla oli vielä muutamia kruunuja jäljellä. Intohimoisin ilmein he syöksyivät näyteikkualta toiselle välittämättä litisevistä jalkineistaan, permanenteistaan ja housujensa prässistä. Seuraavalla reitillä, jonka naisväen seurassa teemme, ei pidä olla yhtään näyteikkunaa.

 Tornionjokivarsi tuntui olevan Ruotsin puolella yhtä suomalaista kuin Suomen puolellakin, sillä kotikielenä täällä on suomi. Kukkolan koskella kävimme lohipadolla, mutta ikäväksemme lohen nousu oli tältä kesältä päättynyt, joten emme sen pyyntiä nähneet. Siikoja sen sijaan parhaillaan savustettiin. Ja sitten saavuimmekin Haaparantaan ja edelleen Kemiin, jossa automatkamme päättyi. 

 Lopuksi toteamme, että Norja on suuremmoinen maa, jota siellä käynyt ei hevin unohda. Ja kaiken lisäksi se on halpa maa ja siellä asuu ystävällinen kansa, joka kunnioittaa suomalaisia. Mutta tästä kaikesta suomalaiset näyttävät olevan myös täysin tietoisia, sillä paikoin joka toinen vastaamme tullut auto oli suomalainen. Forssalaisiakin tapasimme retkellämme kolme kuormallista. Mutta jos reppuretkelle sinne lähdette, niin ottakaa paljon lämmintä vaatetta mukaan, ruokatarvikkeita saatte jokaisesta kaupasta halvemmalla kuin kotimaasta. Hyttysvoidetta voitte ostaa meiltä, sillä sää oli niin kolea, että sääsketkin konttaantuivat, joten pullomme jäi avaamatta."


Haaparannassa.
10 matkapäivä: Aamupäivällä tutustutaan pinta-alaltaan maailmaan suurimpaan kaupunkiin. Puolenpäivän tienoilla alkaa automatka Tornioon ja sieltä edelleen Kemiin, jossa yövytään.
11 matkapäivä: Paluu Kemistä Forssaan junalla.




Kiitos Eila Alén!

 -Ja tämä oli vain yksi lukuisista matkoista. 

 Kunnia saada tämä matkakertomus jaettua muille
TH


Eilasta lisää: 
https://opistosata.blogspot.com/2020/03/konekirjoituskurssilla.html


Opisto sata -blogikirjoitussarjan tekstit:

Kohti sataa vuotta:
https://opistosata.blogspot.com/2019/07/kokeilu.html 

 Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:
 https://opistosata.blogspot.com/2019/08/sivistysyhteiskunnan-ja-hyvinvoinnin.html

 Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:
Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/miina-sillanpaa-forssan-tyovaenopiston.html

KÄSITYÖ -tuo uusi ja outo oppiaine. Forssan työväenopiston käsityöopetuksen vaiheita 1920-luvulta vuosituhannen vaihteeseen:
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/kasityo-tuo-uusi-ja-outo-oppiaine.html

 Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980
https://opistosata.blogspot.com/2019/10/tehtaankoululta-maakunnan-kautta.html

Kankuriopiston 1990-luku
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/kankuriopiston-1990-luku.html

Mennään tuonne opistolle, ei tämmöisenä lauantaina muutakaan keksi. Pentti Vahteran teksti:
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/mennaan-tuonne-opistolle-ei-tammoisena.html

 Tehtaankoulu ennen ja nyt
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/tehtaankoulu-ennen-ja-nyt.html

Forssan työväenopiston kuusijuhla 1959
https://opistosata.blogspot.com/2019/12/forssan-tyovaenopiston-kuusijuhla-1959.html

Että ihminen ihmisen löytää -toveritoiminta opistoissa
https://opistosata.blogspot.com/2020/01/etta-ihminen-ihmisen-loytaa.html

 Ni lernas esperanto -me opiskelemme esperantoa

Konekirjoituskurssilla

Forssan työväenopiston äiti Elli Laurila

Lauri Uusi-Hakimo ja pelimannien elosoitto

Opistosata-näyttely 2020 

Puolet sadasta vuodesta -Forssan työväenopiston historiaa https://opistosata.blogspot.com/2020/03/puolet-sadasta-vuodesta.html

klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)