Forssa: Opisto sata: Miina Sillanpää Forssan työväenopiston vieraana

Forssan työväenopistolla on ollut merkittävä vaikutus oman alueensa naisten käytännön elämäntaitojen opetuksessa ja sitä kautta ympäröivän alueen kehitykseen.

Forssan työväenopiston lehtileikkeitä

Hämeen Kansa kirjoittaa 10.11.1927:

Ministeri Sillanpää Forssan Työväenopiston vieraana

”T.k:n 5 pnä oli ministeri Miina Sillanpää Forssassa. Illalla järjesti työväenopisto illanvieton (tehtaankoululla), mihin ottivat osaa opiston johtokunta, opettajisto ja toveritoimikunta sekä juhlavieraana ministeri Sillanpää. Illanvietto oli mitä runsasohjelmainen, sillä mainittakoon opiston kuoron hyvin esitetyt laulut, johtaja Elli Laurilan antaumuksellinen puhe ministeri Sillanpäälle. Tässä puhuessaan johtaja huomautti, että ministerin elämänvaiheet ja nykyinen asema elävästi osoittavat, mihin päästään sitkeällä ja tarmokkaalla henkisten lahjojen kehittämisellä, jota työtä juuri työväenopistot palvelevat.

Ministeri vastasi puheeseen, leikillisesti huomattaen, että hän on tieteellisten avujensa alkeet hankkinut samassa huoneessa, missä nyt oltiin koolla: hän nimittäin kun oli noin 50 vuotta sitten työssä Forssan tehtaalla, yötyöviikoilla kävi päivisin kouluntapaista, mitä yhtiö sanotussa huoneistossa ylläpiti. Silloin oli koulunkäynti ollut monelle väkinäistä, sillä raskastahan oli olla päivisin koulussa ja yöt tehtaassa.

Kun nyt saapuu vapaaehtoisesti useaan sataan nouseva työläisjoukko opiskelemaan työväenopistoon, osoittaa se, että opinhalu on lisääntynyt. Mutta eihän se ole ihmekään, huomautti ministeri, sillä työväen joukkotoiminnalla on nykypolvelle työpäivän lyhentämisen kautta hankittu enemmän aikaa opiskelulle. -Myöskin lausui ministeri tyydytyksensä opiston talouspuolen opiskelumuodosta sekä piti luonnollisena että valtionavustuksen tulisi ulottua tukemaan sitäkin opiskelun alaa.

Ohjelmassa oli edellämainittujen lisäksi opistolainen Eva Autiolta esitelmä 'kuinka vietän vapaa-aikani?' sekä oppilaiden suorittamia lausunta y.m. Esityksiä, niiden lomassa ryypiskeltiin maukasta kahvia ja aika kului puoleen yöhön huomaamatta, väsymystä tuntematta.”

Talouspiiriläisiä tehtaankoulun portailla.

Voidaan kuvitella, että Miina Sillanpää on ollut erittäin tyytyväinen työväenopiston opetukseen ja siihen miten esimerkiksi Forssan työväenopisto erityisesti muihin verrattuna on ottanut opetustarjonnallaan naiset huomioon.

(Laki 8 tunnin työpäivästä tuli Suomessa vuonna 1917 ja se lisäsi vapaa-ajan kautta mahdollisuutta itsensä sivistämiseen ja osallistumaan enemmän harrastustoimintaan.)

Uusi-Hakimon historiikki kertoo, että Sillanpää suoritti virkansa puolesta opistossa jonkinlaisen tarkistuksen ja hänen lausuntonsa oli hyvin myönteinen, sillä nuorten tyttöjen koulutus oli hänen sydämenasiansa.
8.11.1927 Hämeen Kansa kirjoitti, että ministeri Sillanpää on tarkastanut kunnallisia laitoksia Forssassa ja Jokioisilla.

Kertomus Forssan työväenopiston toiminnasta kalenterivuonna 1928 kerrotaan: "Noin kolmeneljäsosaa opiskelijoista on naisia. Meidän opistossamme tämän omituisen suhdeluvun ymmärtää, kun ottaa huomioon sen, että talous- ja käsityöpuoli on kokonaan tyttöjä varten ja että tämä puoli on edelleen hyvin suosittu."

Vuonna 1935 toimintakertomus kirjoittaa samasta teemasta: Sanottakoon opistosta mitä tahansa, arvosteltakoon opisto kuinka ankarasti tahansa, ei voida kieltää ainakaan sitä, että forssalaiset kodit ja forssalaiset naiset ovat opiston kautta ja välityksellä saaneet hyvin paljon ja että varsin huomattava prosentti Forssan nuorisosta on viettänyt vapaa-aikansa opiston hyvien harrastusten parissa."

Vuoden 1936 toimintakertomus kertoo, että 90% opiston oppilaskunnasta on ruumiillisen työn tekijöitä: Enemmistönä ammatiltaan tehtaalaisia, liikeapulaisia ja perheen emäntiä.

Miina Sillanpään esineistöä löytyy Jokioisten pappilamuseosta:
https://mantanhistoriaploki.blogspot.com/2019/07/silmanrapayksia-pappilamuseossa.html

Miina Sillanpää syntyi Jokioisilla 4.6.1866. Sillanpää meni töihin 12-vuotiaana
(1878), sen ajan mittapuun mukaan suhteellisen myöhään, Forssan kehruutehtaalle, jossa oli työssä paljon hänen ikätovereitaan. Ida Maria Saarinen (1900-1991) kirjoittaa Ihmisen ääni -teossarjassa, että ihmisenalku pääsi ihmisenkirjoihin vasta aloittaessaan leivän tienuun jossakin tehtaiden vähemmän taitoa vaativissa osissa. Tuohon elämän ensimmäiseen virstanpylvääseen asti lapsi oli 'hukkaansyäpä'. Oli iso asia, kun ylemmästä päästä joku saatiin vapriikki-ikäiseksi. Saarinen kuvailee, että tehtaan luske ja pauke oli halkaista ensikertalaisen korvat.

Lapset tekivät kehruutehtaalla samanlaisia vuoroja kuin aikuisetkin, myös yöllä; Työvuorot olivat 12-tuntisia, yövuorossa 8,5 tuntia. Yövuoroviikolla, 'työsuhde-etuna', oli velvoitus käydä päivisin neljä tuntia tehtaan koulua. 16-vuotiaana Sillanpää meni töihin Jokioisten naulatehtaaseen, missä hän muiden mukana istui korkealla pallilla ja syötti koneeseen nupirautaa. 18-vuotiaana hänelle tarjoutui tilaisuus lähteä Porvooseen piiaksi ja sitä kautta Sillanpään tie kulki yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907, Sillanpää oli yksi yhdeksästätoista naiskansanedustajasta. Näissä vaaleissa naisilla oli ensimmäistä kertaa äänioikeus ja Suomi oli ensimmäinen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden kansalaisilleen myöntänyt valtio koko maailmassa.

Sillanpää oli ensimmäinen suomalainen naisministeri (apulaissosiaaliministeri) ja yksi pitkäaikaisemmista naiskansanedustajista. Hänen 38 vuoden kansanedustaja-aikansa oli ylittänyt vain Sirkka-Liisa Anttila. Sillanpää työskenteli uutterasti naisten olojen parantamiseksi ja sosiaalisten uudistusten saavuttamiseksi.

Sillanpään muistomerkki löytyy Jokioisilta hänen synnyinkodinsa paikalta pappilamuseon läheisyydestä. Sillanpään hautakivi on Jokioisten hautausmaalla.

Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen liputuspäivä on 1.10.

"Ei koskaan saa sanoa minä en osaa,
vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa minä yritän."
Miina Sillanpään naisille osoittamat sanat.

Kuvat saa isommiksi ja selkeämmiksi klikkaamalla.

Lähteet: Lehtikirjoitus Forssan työväenopiston arkistokansiosta: 10.11.1927 ja kuva lehtileikkeestä vuodelta 1929.
Lauri Uusi-Hakimon 1995 ilmestynyt opiston 75-vuotishistoriikki Työväenopistosta Aikuisopistoksi, Forssan kansalaisopisto 75 vuotta.
Kertomus Forssan työväenopiston toiminnasta kalenterivuonna 1928, 1935 ja 1936.
8 tunnin työpäivä (1917): https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6aika
Nyt 2019 ilmaan on heitetty ajatus neljän tunnin työviikosta ja kuuden tunnin työpäivästä. Ajatuksen on esittänyt nainen. Kysellään paljon, kuka elää reaalimaailmassa... Naiset tekevät sitä (tosiolevassa maailmassa elämistä) edelleen suhteessa enemmän kuin miehet... mitä ennenkaikkea tässä asiassa pelätään paljastuvan?
"Mitä nainen on tänään, sitä kansa on huomenna", sanoi Elli Laurilakin.

Miina Sillanpää: https://miinasillanpaaseura.fi/elama/
https://www.miinasillanpaa.fi/miina-sillanpaa/
https://www.jokioinen.fi/kunta/historia/miina-sillanpaa/
https://www.jokioinen.fi/matkailu/tutustumiskohteita/muistomerkkeja/
https://www.naistenaani.fi/miina-sillanpaa-vahva-kansalaisvaikuttaja/
https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/ministeri/-/m/miina-sillanpaa
https://miinasillanpaaseura.fi/seura/miina-sillanpaan-liputuspaiva/
Forssan lehti 7.6.1966 ja 7.6.1986
Ihmisen ääni -teossarja: Ida Maria Saarinen. WSOY 1977.

Saarinen kirjoittaa 'Kankurissa' työssäolostaan: "Silloin kun ei ollut ulkopuolista hommaa meille jäi iltapäivisin tunti, pari vapaata aikaa, jonka saimme viettää nurkassamme lattialla istuen ja käsitöitämme tehden (jokaisena iltapäivänä ei ollut lokotuntia). Pitsin virkkaaminen oli jokaisen harrastus. Joka ei ennestään osannut, oppi siellä. Tarvitsemamme langan otimme muina miehinä kutojille asettusta merkkipuolatelineestä, jossa oli esillä valkaistua ja värillistä lankaa. Siihen aikaan käytettiin ainoastaan valkoisia alusvaatteita. Niinpä valkoinen, kerrattu merkkilanka oli mainiota pitsin tekoon. Kaikki noppakonttorin tytöt virkkasivat itselleen leveät pitsit alushameisiinsa ja housunlahkeisiinsa ja paitoihin hienot sirkelit. Virkatessa laulettiin kaikki uudet rakkauslaulut."

Kirjoituksen kokosi Tanja Härmä.

Vastustamattoman pakko tähän lopun pitkään sivulauseeseen vielä lisätä eräs toinen vastaantullut nainen, Fredrika Runeberg, (Juha Hurmeen kolumni:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/23/juha-hurmeen-kolumni-jos-vaitat-olevasi-sivistynyt-sinun-tulee-tietaa-reinhold)
jota voidaan pitää maamme ensimmäisenä naispuolisena sanomalehden toimittajana, mutta joka joutui kirjoittamaan salanimillä, sillä naistoimittajan pelättiin (1800-luvulla) aiheuttavan raivoa, vihaa, levottomuutta ja pikaisen maailmanlopun odotusta.
Myös Fredrika aikanaan (1807-1879) taisteli tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi ja naisten oikeudesta työhön. Hän perusti naisyhdistyksen ja varattomien tyttöjen koulun. Hänkin ymmärsi, että todellisuuden ydin on muutoksessa:

”Minä rakastan uutta aikaa, tuota suurta, eteenpäin rientävää. Jumalan kiitos, minä voin koko sieluni syvyydestä riemuita siitä, että maailma edistyy, ja se edistyy todellakin. Olen onnellinen, etten kuulu noihin vanhoihin ihmisiin, jotka luulevat että asiat ovat hullusti, kun ne eivät ole samalla kannalla kuin heidän nuoruudessaan ja että maailma aivan varmasti kaatuu kumoon, jos se saapi kulkea rataansa sillä tavalla kuin se tahtoo.”

Runebergistä päästäänkin hänen kaimaansa Wetterhoffiin. Fredrika Wetterhoff ei antanut sukupuolensa rajoittaa tekemisiään, joka oli tuohon aikaan erittäin poikkeuksellista. Wetterhoffin (1844-1905) elämäntyö oli vähävaraisten tyttöjen kouluttaminen, hän ajatteli, että ammatti ja toimeentulo suojaisivat tyttöjä ikävyyksiltä ja perusti 1885 tyttöjen työkoulun (kudonta).

...ja Wetterhoffista on enää lyhyt matka takaisin Forssaan ja 1.10.2019 (1920 ensimmäinen Forssan työväenopiston yhteydenotto opiskelijoihin tapahtui 1.10.)
ilmestyvään ensimmäiseen opiston käsityökirjoitus-osaan, jossa on pohjana opiston pitkäaikaisen tekstiilityöopettajan Oili Jaatisen kirjoittaman teksti:

Käsityö -tuo uusi ja outo oppiaine
https://opistosata.blogspot.com/2019/09/kasityo-tuo-uusi-ja-outo-oppiaine.html

Forssa: Opisto sata -blogikirjoitussarja:

Kohti sataa vuotta:
https://opistosata.blogspot.com/2019/07/kokeilu.html

Työväenopiston mökin vieraita tapaamassa 1960-luvulla:

https://opistosata.blogspot.com/2019/08/tyovaenopiston-mokin-vieraita.html

Sivistysyhteiskunnan ja hyvinvoinnin yhtälö
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/sivistysyhteiskunnan-ja-hyvinvoinnin.html

Matka Aino Kilven kanssa työväenopiston näyttämölle:
https://opistosata.blogspot.com/2019/08/matka-aino-kilven-kanssa-tyovaenopiston.html

Aira Rauhala ja Lea Mäkelä -Silloin opiskelimme oppiaksemme elämää varten:

https://opistosata.blogspot.com/2019/09/silloin-opiskelimme-oppiaksemme-elamaa.html

Käsityö -tuo uusi ja outo oppiaine:

https://opistosata.blogspot.com/2019/09/kasityo-tuo-uusi-ja-outo-oppiaine.html

Tehtaankoululta Maakunnan kautta Kehräämölle -Forssan kansalaisopiston käsityöhistoriaa 1970-1980:

https://opistosata.blogspot.com/2019/10/tehtaankoululta-maakunnan-kautta.html

Kankuriopiston 1990-luku
https://opistosata.blogspot.com/2019/11/kankuriopiston-1990-luku.html